Siirry pääsisältöön

Kesä täyttyy kukkasista

 Keväällä oli kova epäilys kaiken kasvun epäonnistumisesta.  Kukkaset ovat näyttäneet epäilyt turhaksi.  Juhannusruusukin kukki viikkoa ennen juhannusta.



Kalliokielo ja vanha omenapuu kukkivat jo aikaisemmin.  Heti meden tarvitsijat löysivät ne.






Punainen ja valkoinen sopivat hyvin yhteen.  Ne ovatkin mielivärejäni, ainakin puutarhassa.
  











Ruusut ovat myös hienoja.  Istutin tänä vuonna lisää ruusuja, mutta niiden aika ei ole vielä kukkia.  Nyt on vain kukassa alppiruusut ja tämä nupullaan oleva ruusu, joka ei ole vieraslajina tunnettu kurtturuusu vaikka on vähän samanlainen.











Alppiruusukin kukkii mukavasti.  Ei ihan niin täynnä, kuin viime vuonna, mutta annetaan anteeksi jos taas ensi vuonna näyttää taitonsa.


Metsikössä kasvava alppiruusukin on uljas.  Ei kovin paljon kukkia, mutta jostain syystä kasvattaa pitkiä oksia.


Liljat aloittivat kukinnan, Päivänlilja ja Iiris ovat varmoja kukkijoita.  Niitä täytyy välillä jakaa, kun ne tulevat liian tiheäjuurisiksi.























Punainen terassihortensin on oiva lisä kukkatarjontaan.  Kukkii koko kesän.









Kuistillekin on laitettu muutama pelargonia kasvamaan.  Hyvin ne siinä viihtyvät, suojassa sateelta.  Olisipa joku viileä tila missä niitä talvettaisi.  Mökin kellari on niin kostea, että siellä ne vain mädäntyisivät.




Toisen puolen ikkunan alla kasvava juhannusruusu tuoksuu mukavasti.  Sanomme aittarakennusta toiseksi puleksi.  Se on ikäänkuin mökin mökki.  



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä.  Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.