Siirry pääsisältöön

Hiihtolomien aikaan

 Minä en ole vuosikymmeniin viettänyt hiihtolomaa, kuin välillisesti.  Siihen kuuluu tänä vuonna hamsterinhoitoa, lämmitystä, postilaatikon tyhjennystä ja omaa ulkoilua.  Ihan kivaa vaihtelua toimia  apuna lasten matkustaessa.  Me ehdimme matkaillla halumme mukaan koska viitsimme.  Työssä ja koulussa olevilla ei ole vielä sitä mahdollisuutta.  Pienestä marsusta ei ole paljon hoitamista, kunhan muistaa laittaa ruokaa ja vettä tarjolle.   Hamsteri mahtuu omaan ruokakuppiiinsa ihan hyvin.


Puulämmitys onkin tärkeää näin kalliin sähkön aikana.  Liekki lämmittää mukavasti.


On hienoa, kun tuntee kutomista harrastavia tuttavia.  Ilmaiseksi en saanut, mutta hyvästä kannattaa maksaa.  Lämpimät ja mukavat.  Näiden kanssa on mukava köllötellä television tai takan ääressä.













Kaunis päivä sai meidät ajamaan Kalloon, Porin hienoin merenranta.  Vaikka koska sinne menisi niin aina siellä joku patsastelee merelle tuijottamassa.  Kaukokaipuu vai mikä se on.  Kirjoitin siitä joskus runonkin.  Runo on kirjastani Kaipaus 

Rantakivet Kallon

kertovat tarinan

tuulen tuoman aallon

ryöppyävän kuohunnan


pinnat kallioiden

meren silottamien

kaiun askeleiden

kuulen menneisyyden


kaupunki laivojen

merenkävijöiden

meren syvään syliin

hakeutuu kaivaten



Tämän jälkeen onkin aika kääntää katse kevääseen ja kesään.  Siemenliikkeen lehti tupsahti postilaatikkoon ja heti päässä napsahti.  Silmät alkoivat kiilua ja aivot tekivät laskelmia ja suunnitelmia mitä tilaisin ja istuttaisin.  Ainakin pari perennaa ja ehkä jotain siemeniä lisää.  

https://www.korpikangassiemen.fi/

Kommentit

  1. Kauniin runon olit kirjoittanut ja kevättä kohti mennään .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen