Eilen oli ystävänpäivä

 Hyvää ystävänpäivää!  Niille, jotka sitä kaipaavat.  

Eilen en toivottanut kenellekään  muulle henkilökohtaisesti ystävänpäivää, kuin miehelle.  En oikein arvosta näitä päälleliimattuja toivotuksia.  Ystävä on ystävä koko ajan ja läheiset ovat rakkaita samoin.  Olen varmaan sellainen mörrikkä, joka ei näytä paljon tunteitaan.  Läheiset, luonto ja harrastukset ovat ystäviäni.  Some on kaukoystävä, jossa voin olla mukaystävä ilman kohtaamista. En tunne itseäni yksinäiseksi juuri koskaan.  Viihdyn yksin ja muidenkin kanssa jos en ole keskipiste.  

Olin eilen vähän mietemielellä ja kirjoitin itsestäni ja muista samanlaisista ihmisistä sivustakatsojana:

Sivustakatsojat

Elämäni on ollut sivustakatsojan elämää. Välillä ihan tahtomattakin.  Osaksi johtuen haluttomuudesta liittyä porukoihin, joissa on enemmän kuin yksi henkilö. Kenties epävarmuus ajaa siihen. Olen mielelläni yksin. Eräs suvun henkilö sanoi suvun jäsenten olevan ohikulkijoita. Emme poikkea kylään vaan ajamme ohi.

Vaikka olemme kaikki karjalaisten ja savolaisten jälkeläisiä niin suulaus ei kuulu meidän vahvuuksiimme. Jotkut tosin ovat jostain syystä puheliaampia. Kenties heidän vereensä on lipsahtanut annos jotain erilaista. Tuttujen parissa porisemme vapaammin.

Emme ole vihamielisiä tai vieraita vieroksuvia. Vieraat saavat tulla ja mennä, mieluummin mennä. Ikkunasta seuraamme naapureita, joita emme juuri tunne, kuin ulkonäöstä.

Halaaminen on vierasta, katson sen olevan melkein päällekäymistä, paitsi ihan lähimmiltä.

Juttelen vieraiden ihmisten kanssa jos sattuu samanmielinen vastaan.  Sen huomaa melkein ensimmäisestä sanasta tai eleestä.  En usko olevani ainoa laatuaan.  Ehkä me kohtaamme täällä netissä.