Kukkahyllyn siivous

Kuivia lehtiä, pölyä ja liiaksi kasvanut hopeaköynnös. Auringon paistaessa minua alkoi kiusaamaan edellä mainitut. Hylly oli pakko tyhjentää kokonaan koska hopeaköynnös oli kasvanut ympäri hyllyä. Se on todella tehokas kasvamaan. Jaoinkin sitä ja juurta oli koko ruukun täydeltä. En ole sitä aiemmin jakanut ja vähän olen odottavalla kannalla miten se selviää. Ostamani Nukkumaijan halusin enemmän esille. Sillä on kauniit lehdet.

Otin esille ruukunvaihtopressun. Se on hieno keksintö sisätiloihin. Pressun saa kulmista neppareilla ylös, ettei multa leviä lattialle.

Marraskuun kaktuskin sai uudet mullat. Se on joten kuten viihtynyt vanhassa pilkkumissa. Vähän siellä on kiviä pohjalla salaojana. Sitkeä se kyllä on, talvellakin kukki pariin otteeseen. Vielä on hyllyssä tilaa, ne täytin nyt valokuvilla.

Aivan kuin kevät olisi jo täydessä käynnissä ja mieli on kohti uusia istutuksia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Raparperin jako

Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina. En varmasti tiedä mikä on syynä. Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on. Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa. Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin. Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut. Siitä sain lannoitettua multaa. Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon. Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta. Laitoin vielä ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut. Tässä on alkutilanne. Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää. Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit. Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee. Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä. Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä. Kaikke

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista