Reilua kauppaa

Olin välillä unohtanut Reilun kaupan tapahtumat. Luulin jo ettei sellaisia enää järjestetäkään. Olin väärässä. Viime vuoden (2022) syksyllä havahduin, että sehän on vielä voimissaan. Nyt olen käynyt tapahtumissa pari kertaa kuukaudessa. Kahden hengen talous ei paljon tarvitse, mutta sieltä saa tuoretta ja hyviä tuotteita. Olen ostanut lihaa, kananmunia ja mehua. Paljon on muitakin tuotteita. Kananmunia ostan kerrallaan yhden tai pari kennoa. Ne ovat niin tuoreita, ettei ole pelkoa niiden vanhenemisesta, varsinkin, kun leivon niin paljon. Yksi kenno maksaa 5€

Keittolihaa olen ostanut muutaman kerran. Se on mureaa, eikä sen valmistamiseen tarvitse käyttää puolta päivää niin kuin yhden kerran, kun ostin kaupasta soppalihaa, eikä se ollut mureata edes 3 tunnin keittäisen jälkeen. Kalliimpaa se on, hyvästä kannattaa silti maksaa. Siitä syotiin kolme päivää, joten annos ei maksanut paljon.

Liha myytiin pakastettuna. Ostin kaksi kiloa, jotka oli palastettu kolmeksi osaksi.

Kaikkea ei saa aina. Täytyy olla kuulolla tarjonnasta.

Reko toimii facebookin kautta.

Isommissa kaupungeissa se ainakin toimii. Monessa muussakin paikassa. Kesällä ja syksyllä on parhain tarjonta. Porissa on torstaisin klo 18.00 Kampuksen pysäköintialueella.

https://www.toptaste.fi/artikkeli/kaikki-suomen-reko-lahiruokarenkaat/

Minä en tulisi tai en halua tulla toimeen ilman pakastinta. Ei tarvitse joka päivä käydä kaupassa, kun suunnittelee ruokalistan muutamaksi päiväksi eteenpäin. Eilen tein lihamakaronilaatikkoa, josta laitoin pakkaseen valmisruuaksi kaksi rasiaa. Joskus tekee sitäkin mieli syödä. Ei tavallinen ruoka ole kallista, herkut ja erikoisruuat maksavat enemmän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista