Kesäjuhlaa

 Kesään liittyy paljon toiveita ja juhliakin halutaan järjestää.  Tämä kesä ei ole oikein vielä ole, ainakaan säiden puolesta, ollut otollinen ulkojuhlintaan.  Pitäisi olla joku sateen ja kylmän suoja kevyissä vaatteissa oleville vieraille.  Onneksi juhlat ja suvut ovat niin pieniä, että vieraat saadaan sopimaan sisätiloihin.  Mikäs siinä, sehän on välillä mukavaa, kun yleensä suomalaiset vaativat joka suuntaan metrin suojavyöhykkeen.  Meillä ei nyt tänä kesänä ole vielä sattuneet kuin rippijuhlat ja nykyään muodissa oleva serkkutapaaminen.  Joillakin on vielä halua ja tahtoa kestitä sukulaisia.  

Rippijuhlat sujuivat mainiosti.  Kirkossa ei enää järjestetä konfirmaatiota Jumalanpalveluksen yhteyteen vaan se järjestetään erillisenä tilaisuutena.  Se on helpotus monelle tapakristitylle.  Se ei kestä liian kauaa.  Voi vaikka ihailla komeita urkuja.  Kaikille nuorille on silti hyväksi välillä seisahtaa ajattelemaan itseään ja muita.  

Meidän nuorin lapsenlapsemme puki alban ylleen ja sai siunauksen.  Alba taitaa olla nyt tapana, kaikki ovat samanarvoisia.

Serkkutapaaminen järjestettiin järven rannalla, mutta sää oli silloinkin viileä ja ateriointi suoritettiin sisätiloissa.  Osa oli tuttuja toisilleen, osa ei.  Onneksi aina on joukossa mukana puheliaita, jotka vetävät hiljaisempia mukaan jutulle.  Kaikki eivät ikinä tule paikalle tai halua tavata sukua.  Se kaikille sallittakoon.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Sen verran ulkoiltiin, että ehdittiin ihailla järveä ja maisemia.