Puutarhapolun varrelta

 Yrttien kuivaamis-ja varaston tarkistamispäivän ruuaksi sopi hyvin lipstikalla maustettu kasvissosekeitto.  Lipstikkaa on jäänyt eniten varastoon.  Sitä voisi käyttää runsaammin.  se on aika voimakas mauste , josta kaikki eivät pidä.   Keitto maistui Pirjon Pakarin ruisleivän kera.  Leipä on todella hyvää ja makoisaa.  Maistuu kunnon rukiille. Kukkakaali jäi juhannuksena syömättä kaiken makkaran ja lihan mässäilyn keskellä.   Määräni ovat n. määriä varsinkin mausteissa. Kasvissosekeitto 1 iso kukkakaali 1 kesäkurpitsa 4 perunaa 1 sipuli Kaikki keitetään vähässä vedessä kypsiksi.  Soseutetaan veden kanssa. Lisätään 1,5 - 2dl kaurakermaa tai jotain muuta kermaa kasvisliemikuutio 1 rkl kuivattua lipstikkaa mustapippuria suolaa maun mukaan Kiehautetaan ja maistellaan.  Keittoa tulee n. 1,5 l. 5-6 annosta.  Laitoin osan pakkaseen annosrasioihin. Kasvattelen joka vuosi jotain mausteyrttejä. Niihin on minun pakko laittaa vuosiluku vaikka ne kauan säilyvätkin.  Tänä vuonna kokeilin kirveliä,

 Ei ole montaa juhannusta oltu muualla, kuin mökillä.  Se on tapa.  Rauhallisempaa juhannusta ei paljon ole.  Nykyään ei edes kutsumattomia vieraita liiku.  Samat rituaalit silti tehdään.  Käydään naapurikunnan torilla, syödään, saunotaan ja vietetään iltaa pihalla.  Tämä juhannus on niin viileä, ettei uimareissukaan kiehdo, ainakaan aattona.  Kenties muuna päiväna sitten.  Voidaan olla kuin nämä lehmät laitumella.  Maataan vaan ja haistaan. Minä olen varmaan tuo pieni vasikka, joka makailee erillään muista. Välillä grillissä sauhuaa tuli koko päivän.  Se on hyvä tapa karkottaa hyttyset.  Tuoksumme aina savulta, kun täältä lähdemme. Toripäivillä on aina porukkaa.  Siellä tapaa tuttuja ja ei niin tuttuja.   Viimeiset ostokset juhannuspöytään. Pihassa ihmetellään kaikenlaisia kukkia ja lenteleviä hyönteisiä. Pelargoniat kukkivat kuistilla iloisesti.  Juhannus on meillä herttainen.  Juhannuksessa parasta on sauna ja ruoka.  Kaunis puutarhakin on kiva katsella.

 Keväällä oli kova epäilys kaiken kasvun epäonnistumisesta.  Kukkaset ovat näyttäneet epäilyt turhaksi.  Juhannusruusukin kukki viikkoa ennen juhannusta. Kalliokielo ja vanha omenapuu kukkivat jo aikaisemmin.  Heti meden tarvitsijat löysivät ne. Punainen ja valkoinen sopivat hyvin yhteen.  Ne ovatkin mielivärejäni, ainakin puutarhassa.    Ruusut ovat myös hienoja.  Istutin tänä vuonna lisää ruusuja, mutta niiden aika ei ole vielä kukkia.  Nyt on vain kukassa alppiruusut ja tämä nupullaan oleva ruusu, joka ei ole vieraslajina tunnettu kurtturuusu vaikka on vähän samanlainen. Alppiruusukin kukkii mukavasti.  Ei ihan niin täynnä, kuin viime vuonna, mutta annetaan anteeksi jos taas ensi vuonna näyttää taitonsa. Metsikössä kasvava alppiruusukin on uljas.  Ei kovin paljon kukkia, mutta jostain syystä kasvattaa pitkiä oksia. Liljat aloittivat kukinnan, Päivänlilja ja Iiris ovat varmoja kukkijoita.  Niitä täytyy välillä jakaa, kun ne tulevat liian tiheäjuurisiksi. Punainen terassihortensin on

  Mökillä on vietetty niin paljon aikaa, että kotonakin pitää käydä puuhailemassa.  Takapihan Lumipalloheisi palkitsi taas upealla kukinnallaan.  Pari vuotta sitten katkaisimme sen puolesta välistä.  Se oli kasvanut liian isoksi.  Vähän pelkäsimme ettei se kasva ennalleen, mutta mitä vielä.  Kukkia tuli aivan hurjasti.  Ne vain ovat niin raskaita, rankkasateessa kukat kärsivät . Saimme kuitenkin nauttia upeasta kukinnasta. Japanin akileijakin innostui kukkimaan.  Se on mielestäni jopa kauniimpi kuin tavallinen versio.   Kotona sisällä ja ulkona oli kiva puuhailla.  Maton pesua terassilla, kun sattui aurinkoinen päivä.  Matto mahtui hyvin olemaan suorana.  Vesiletkulla vettä, mäntysuopaa ja harja heilumaan.  Tahroista päätellen kaikenlaista on tippunut keittiön matolle.  Se ei ole mitään ihmeellistä koska pöydän ääressä leivotaan, tehdään ruokaa ja syödään. Välillä tuntuu, että olisi hyvä laittaa pressu maton suojaksi tekemisen ajaksi. Etupihallakin pionit kukkivat.  Kai se viihtyy, jok

  Ensimmäiset kasvit uudessa kasvimaassani  saavat kurkotella kohti aurinkoa saunan takana pienessä metsikössä.  Vielä ne saavat valoa tarpeeksi ja onneksi ne saivat nyt vähän sadettakin.  Salaatti ja kirvelikin on noussut pintaan.  Purjoilla on aikaa kasvaa vielä monta kuukautta.  Kasvit saavat taistella ympäristöä vastaan.  Paljon on vahvoja luonnonkasveja ympärillä ja eläimiä. Eilen näin pikkuisen sammakon. On aina riski tehdä kasvimaa puiden varjoon.  Näillä kuumien säiden aikana se ei tuntunutkaan niin riskaabelilta. Kun maassa on enemmän uutta multaa, kuin vanhaa niin kestää kauemmin ennen kuin pihatähtimö valtaa maan.  Sitä on melkein mahdoton kitkeä kokonaan pois.  Täällä päin sitä kutsutaan muroksi. Muita nimiä ovat arho, mallasruoho, vesiheinä ja vesimaltta. Saunan ja tuvan välissä olevalta kasvimaalta korjasin jo pinaatin pois.  Se oli jo kasvanut niin, etten arvannut sitä jättää.  Sitä pitäisi olla paljon enemmän kasvamassa saadakseen edes jonkun verran satoa.  Myöhemmin se

  Kuvaan aina välillä Porissa.  Siellä on kauniit puistot ja nyt kunnostettu jokiranta.  Porilaiset ovat innokkaita kuvaajia.  Netistä löytyy monta sivua porilaisuutta ja facebookissakin on omat sivut porilaisille.  Innolla niissä on esitelty suurimpia tapahtumia ja kauniimpia paikkoja.  Kesällä Pori herää eloon, niin kuin kaikki Suomen paikat.  Tapahtumia riittää.  Kuulun itse niihin porilaisiin, jotka eivät käy tapahtumissa, varsinkaan jos yhteen paikkaan kerääntyy paljon porukkaa.  Ihailen ennemmin ympäristöjä ja luontoa. Patsaita ja teoksia löytyy monessa paikassa.  Akseli Gallen-Kallelan patsas on kirjaston vieressä Pohjois- puistossa. Hanna Marnon taidetta jokirannassa. Etelä-puistosta löytyy Porin portti, Per Kirkebyn teos Pyörälenkillä voi nähdä Tupalan siirtolapuutarhan Varvourijuovan varrella. Vuonna 2022 oli avoinna kesäkahvila teatterin sivussa.  Pori jazz on aina suuri tapahtuma Porille.  Siellä pitää käydä katselemassa puitteita vaikka ei konsertteihin haluakaan. Kirjurin