Siirry pääsisältöön

Kevään odottelu ja ajan kuluttaminen

 Olen kuin välikausitakki, jota ei tiedä koska sitä käyttäisi.  Kaikki työt ja suunnitelmat odottavat.  Vielä ei oikein voi ryhtyä mullan vaihtoon sisäkukkasille, puutarhaan ei pääse tekemään mitään pitkään aikaan, vaikka suunnitelmat on tehty.  Odottelu on tuttua puutarhan harrastajalle.  Mitähän muut multasormet tekevät tähän aikaan vuodesta.  Tässäkin artikkelissa, joka on muutama rivi alempana, kirjoitetaan valmistautumiseen mullan vaihtoon.  Sitähän tässä on tehty.  Kaikenlaista sitä voi tehdä ulkonakin.  En ole esim. tiennyt, että joitakin puita voi jo leikata.  Tosin minulle ei ole mainittuja puita.

https://puutarha.net/artikkelit/7371/helmikuun_vinkit.htm

Minä olen lähinnä tarkkaillut olotilaani ja ulkolämpötilaa, ratkaissut ristikoita, rakentanut palapeliä, kastellut kukkia, tehnyt ruokaa, selvinnyt joulusta ja paljon muuta odotteluun liittyvää.


Ristikoiden täyttäminen on yksi intohimoistani.  En tilaa ristikkolehtiä.  Useissa lehdissä on täytteenä ristikoita. 



Postcrossing on yksi harrastuksistani, jotka välillä antavat ajankulua.  Eilen sain aivan ihastuttavan kortin Islannista.  




Auringonlaskun kuvaaminen kävelylenkillä on tietysti yksi ohjelmanumero päivien kulussa.




Voi olla, että muut ovat kekseliäämpiä ja istuttelevat yrttejä ikkunalaudoille tai ituja purkkeihin.  Minä olen vähän krouvimman puutarhan hoidon ystävä.  Pitäisi päästä möyrimään multaan, paiskomaan kompostin tuotetta ja haistelemaan kevään tuoksuja.

Tässä minun jouluni pikakelauksella.  Mm. airfryeriä olen opetellut käyttämään.  Jossakin se on hyvä, toisista sen tuotteista en ole pitänyt.



Kommentit

  1. Airfryer oli jokin aika sitten tosi monella esittelyssä. Siitä on todella erilaisia mielipiteitä. Jotkut sanovat, että tulee kumimaista ruokaa ja toiset kehuvat aivan valtavasti. Missä asioissa se on mielestäsi ollut hyvä ja missä huono?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun oli vähän vaikeuksia, kun meillä ei ole astianpesukonetta ja siinä oli paljon pieniä koloja, jotka piti pestä hyvin. Varsinkin ranskalaisten jälkeen. Paljon ei ole vielä sortteja tehty. Ranskalaiset ihan hyviä, broilerin koivet onnistui hyvin. Erityisen hyvää oli pakasteena ostettu yrttipatonki.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.