Puutarhapolun varrelta

Uusi vuosi 2020 on kolmen yön päässä ja pitäisi tietysti tehdä joitain lupauksia.  En halua aloittaa mitään muuta ruokaan ja syömiseen liittyvää juttua, kuin tavoitella ruuan laitossa suomalaisia tuotteita.  Terveellisen ruuan syöminen on aina tavoitteeni, nyt jouluna se taas vähän repsahti.  Tulin äsken miettineeksi mikä on minun pöydässäni aina suomalaista ja mikä muualta tullutta.  Vihannekset ja juurekset ovat suurelta osin suomalaista: perunat, porkkanat, sipulit, lehtisalaatit tomaatti ja kurkku sekä kaali.  Hedelmissä on ulkolaisia luonnollisista syistä.  Kotimaisia omenoita syön niin kauan, kun niitä on tarjolla.  Liha on myös suurelta osin suomalaista.  Nykyisin on mainiosti, kun paketeissa pitää olla alkuperämaa.  Ravintoloissa ei aina tiedä mistä he tilaavat lihansa, joten on aivan mahdollista, että olen syönyt ulkomaistakin lihaa.   Ostamani maitotuotteet ovat muuten suomalaisia, paitsi jugurtteja on tullu...

Vaikka en  jouluihminen olekaan koristelun suhteen, niin joulun lähestyessä alkaa tulla tunne ja halu leipoa jotain.  Leivon kakkuja ja piirakoita ympäri vuoden aika usein, mutta pullan leipominen on jotenkin niin työlästä.  Siihen täytyy oikein suunnitella aika ja päivä.  Tänään se sitten oli.  Yleensä leivon ulkomuistista reseptejä paljon vilkuilematta, nyt tein oikein tismalleen reseptin mukaan.  Ostan yleensä jotain halpoja puolikarkeita vehnäjauhoja, nyt satsasin enemmän ja ostin AnniHelenaa.  Vielä reseptiäkin seurasin pussin kyljestä.  Muuten taikina oli aika lailla samanlainen kuin omanikin, voita oli vähemmän ja käytin tuorehiivaa yhden palan.  Makoisia olivat. Reseptissä oli erilaiset täytteet, hyvin se silti kävi kanelikierteisiini ja uutuutena kokeilin rahkapitkoa.  Laitoin väliin lakkarahkaa.  Hyvin rahka pysyi sisällä. Joulua voi lähestyä vähän hitaammin askelin.  Enempää en tänään sitten viits...

Ensimmäiset lumet tulivat Poriin ja lähtevät melkein samantien pois.  Täällä suunnalla saa olla nopea, että ehtii tallentamaan talven tunnelmaa.  Viime talvenakin lumet jäivät maahan vasta myöhemmin.   Läheisen kalliolammen maastot ovat usein kuvauskohteenani.  Sillä on monta nimeä, Ankkalampi ja Laguuni ovat tunnetuimmat.  Talvella se on ulkoilu ja avantopaikka, kesällä uintipaikkana.  Lähdinkin eilen sinne kuvaamaan ja ehdein muutaman kuvan sentään ottaa, ennen kuin lumisade alkoi ja jouduin laittamaan kameran suojaan kastumisen välttämiseksi.   Paikka on karu, jotkut nimittävät sitä rumaksikin, mutta mielestäni se on vain persoonallinen paikka.  Kallion päällä kulkee kuntopolku, joka on kuntoiselleni ihmiselle tarpeeksi haastava.  Vettä on tullut viimeaikoina niin paljon, että vesi alkaa hakea uusia reittejä.  Vesi voi kulkeutua alempana olevalle tielle saakka. Pyörätiet ovat haastavia lumis...

Kissani on aina mukana kaikissa puuhissa mitä teenkin.  Tietysti sillä on sisäkissana tylsää ja kaikki, mikä poikkeaa tavallisesta puuhasta, on hienoa.  Aina se ei ole meikäläisestä mukavaa jos on leipomassa tai jotain muuta, mihin kissankarvat eivät sovi.   Olen koittanut keksiä sille mielenkiintoista tekemistä silloin tällöin.  Sille on jätetty pahvilaatikoita rikottavaksi, nakin palasia jahdattavaksi ja paljon muuta.  Omista leluistaan se ei oikein välitä.  Kun heittää pallon, se juoksee sen perään ja odottaa, että minä tulen heittämään pallon uudestaan.  Kissa ei ole siis tyhmä, ihminen on kissan palvelija. Kissani, joka nimi on Vilperi, nukkuu suuren osan ajastaan, mutta kaipaa hereillä ollessaan leikittäjää ja hyvän pitäjää. Makuualustana olen myös hyvä.  En tiedä hakeeko se lämpöä vai läheisyyttä.  Televisioita katsoessa se retkottaa sylissäni autuaana ja on närkästynyt jos nostan sen pois.  Television ede...

Kirpputorit kuuluvat melkein jokaisen kaupungin katukuvaan.  Ne täyttävät usein tyhjäksi jääneet tilat.  Olen huomannut ostavani nykyisin aika paljon kirppareilta.  Niissä alkaa olla niin hyvää tavaraa, että voisi aivan hyvin vaatettaa itsensä ja kalustaa kotinsa niiden tuotteilla.  Myyjät ovat silti hintatietoisia, eivätkä myy halvalla, kuin tilanteessa, jossa tavarasta on pakko päästä eroon.   Kuvassa on Porin Harmaalinnan Retrokirppis, jonka hyllyt aivat pursusivat tavaraa.  Hinnat olivat aika kalliita.  Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.  Minä olen vähän pitänyt  5€ ylärajana.  Ainoastaan, jos löydän jotain aivan upeata, saatan maksaa enemmän.   Facebookiin on tullut roskalavasivuja, joissa tavara ei maksa mitään, kunhan ne vaan hakee pois.  Tavaraa on kaikilla niin paljon, niistä halutaan eroon, jotta saadaan ostettua lisää. Kirpputorien historia ulottuu parin sadan vuoden päähän....

https://www.maitokolmio.fi/reseptit/piimasmoothie/ Raaka-aineet 4 dl Maitokolmion piimää 2 kpl banaania 250 g marjoja makusi mukaan (mustikka, mansikka, viinimarja) 2 rkl hunajaa Valmistus Paloittele kuorittu banaani. Lisää banaani ja muut aineet tehosekoittimeen. Sekoita tasaisesti, kaada kuppeihin ja tarjoile. Syksyisenä päivänä tai muulloinkin kaipaa jotain piristystä päivään ja ruokavalioon.  Sekaan voi laittaa oman makunsa mukaan mitä haluaa.  Minä aion lisätä mukaan kermaviilin, vähentää piimän määrä ja marjoiksi laitan mansikkaa ja puolukkaa.  Vitamiineja tulee juotua kuin huomaamatta.  Teen valmiiksi laseihin tai mukeihin useamman annoksen, ne  on helpompi ottaa juotavaksi jääkaapista.  Valmiiksi tehty smoothie säilyy jääkaapissa ainakin pari kolme päivää. En tiedä keventääkö smoothiet ruokavaliota, mutta ihan kivaa vaihtelua ne antavat aamiaiselle tai välipalaan.  Minun pakastemarjoissani on ainakin välillä liikaa so...

Vaikka asun vain muutaman kilometrin päässä kaupungista, olen onnellisessa asemassa, saadessani välillä seurata muitakin eläimiä kuin naapurien kissoja.  Villimmät eläimet ovat niin arkoja, ettei niitä pääse kuvaamaan kuin ikkunan läpi.  Parin vuoden ajan pihapuussa on viivähtänyt ja vieraillut tikli.  Luulin aina sen olevan pelkästään muuttolintu.  Osa niistä jää Suomeen koko vuodeksi, osa menee kovimpien pakkasten aikaan vähän etelämmäs.  Se on mukavan näköinen väritykseltään.  Aika pienen kokoinen, mutta värityksen takia sen huomaa paremmin. Peuratkin ovat alkaneet viihtyä viereisellä pellolla ja pienellä metsätilkulla pellon takana.  Lienevätkö huomanneet olevansa  turvassa metsästäjiltä.  Ne ovat paljon lisääntyneet ja niitä näkee melkein joka pellolla ja metsässä.  Kaupunkilaistuneet nekin ovat, samoin kuin kettu.  Fasaaneita näkee myös paljon kaupunkialueilla.  Suomalaiset elävät luonnon keskellä kaupungeissakin...