Lumi yllätti puutarhurin

 Otettiin vähän ennakkoa pääsiäisen vietosta ja lähdettiin mökille.  Toki sitä käytiin lämmittämässä ennen.  Ei se vielä ihan lämmin ollut.  Aamulla, kun heräsin ja kiskoin päälleni 3-4 vaatekerrosta niin näkymä pihalle oli kovin luminen.  Juuri tänä päivänä piti alkaa pensaiden oksien katkaisu ja vähän muutakin.  Lumi  pääsi yllättämään.  Vaikka sen tietää, että sää voi keväällä olla mitä vaan, mutta kun on suunnitellut jotain tekevänsä, niin harmittaa.

Onneksi on puita millä lämmittää.  On kaksi uunia ja hella.  Vaikka ulkona on vain nollassa niin lämpöä sisällä on oltava enemmän.  Eilen vielä tuuli aikamoisesti.   Meidän mökki on tuulenläpäisevä.  

Pari päivää kun lämmitetään niin kyllä pärjätään.  Ruokakin vielä laitetaan hellalla, tulee lisälämpöä.

Vielä ei kovin paljon kevättöitä ole tarkoitus tehdäkään.  Ne pensaat ja vähän muuta siivoilua.  Syksyllä tuli haravoitua niin hyvin ettei nurmikkoa tarvitse haravoida kuin näön vuoksi.  Kai se haravointi vähän tekee nurmikolle hyvää.

Pöydän laitoin pääsiäiasentoon.  Pajunkissoja, koivunoksia ja vanha pääsiäisliina.  Kyllä se pääsiäinen tulee lumisateessakin.

Kevään ääniä

 Kevään ääniä kuuluu koko ajan.  Tuulikin kuulostaa keväiseltä vaikka olisikin viileitä puuskia.  Asumme avonaisen pellon vierellä, jossa vierailee eläimiä.  Eilen illalla pimeässä kuuntelimme ketun raakumista.  En tietenkään huomannut edes äänittää, mitään kun ei nähnyt.  Olisiko kiima-aika.  Tähän hätään en löytänyt ketusta muuta kuin korttikuvan.  Se on kaunis eläin.  Ainakin jos on terve.

https://areena.yle.fi/1-1905356  

Viikon luontoäänenäkin kuului ketun haukahdukset.  Ihan hiljaista kun on niin ääni kaikaa pitkälle.

Töyhtöhyypän äänen kuulin kävelylenkillä  Aikainen lintu sekin on.  Avoimelle pellolle se tekee pesänsä ja menettää usein poikasensa koneiden tullessa pelloille.

Muut linnut lentävät tästä yli.  Hanhet, kurjet ja joutsenet auroina.  Hieno näky ja kuuluvat äänet.

Joutsenpariskunnat ennen pesimispaikan valitsemista pysähtelevät pelloille lepäämään.  Ei niitä kovin lähelle pääse.  Ne ovat kuitenkin aika arkoja.

Fasaanin ääniä kuuluu keväisin, varsinkin kaupunkien liepeillä.  Tästä pellolta ne ovat vähän vähentyneet.  Lieneekö liittyä kettuihin.

Sitä ei oikein aina huomaa tai ymmärrä kuinka lyhyt aika on muuttolinnuilla matkustaa tänne, pariutua, tehdä poikaset ja kasvattaa ne, ennen kuin on aika taas lähteä matkaan.  Fasaanit eivät lähde minnekään.  Sen takia ne varmaan viihtyvät ihmisten lähellä.  Saavat turvaa ja ruokaa.

Kotoiset lintumme ovat yhtä hienoja.  Niidenkin ääniä kuunnellessa huomaa kevään tulleen.

Takapihan kevät alkaa

 Kevät mönkii pikkuhiljaa paikalle.  Nyt on jo niin lämmintä päivisin, että voisi jo ruveta keväthommiin.  En kuitenkaan usko kevään tulevan sen aikaisemmin, kuin ennenkään.  Yritän vähän piristää itseäni ja tein jo pääsiäisasetelman sisälle.  Hain kaupasta narsisseja ja istutin vehnänjyviä.  Sain vielä tänään postcrossingista pääsiäistoivotuksen.  Tuli oikein mukava olo.  Kyllä tämä odotus kestetään.  

Takapihalla kävin katkomassa ruusupensaan.  Minäkin lähestyn kevättöitä hitaasti, mutta varmasti.  Tämä mökiltä tuotu pensas on niin voimakas leviäjä, varmasti selviää mistä leikkauksesta hyvänsä.  Se on jo levinnyt naapurin pensasaitaankin kukkimaan.  Eivät suuttuneet.  Leviää juuresta.

Kissakin tarkkailee ikkunasta koska pääsee pihalle.  Kaupungissa ei pääse kuin häkkiin katsomaan, mutta sinne se haluaa joka käänteessä.

Kevään merkkejä etsimässä

 Kevään merkkien etsintä on vielä hankalaa.  Piti ottaa käyttöön kännykän makrokuvaus saadakseni nähdä jotain kehitystä.  Euroopan pähkinäpensaan käpyjä tai norkkoja oli ilmestynyt oksiin.  Viime vuonna näin niitä ensimmäisen kerran.  Se ei ole vielä kertaakaan edistynyt norkkoja pidemmälle.  En tiedä tuottaako se koskaan pähkinöitä.  Se on ainoa  pähkinäpensas mökin pihassa.  Pähkinäpensas on kai sen seitsemän vuotta kasvanut tässä paikassa.  Paitsi että rusakko napsi sen poikki ensimmäisinä vuosina.  

https://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/pahkinapensaan-kasvatus/

Pajunkissoja oli jonkun verran ilmestynyt aurinkoisiin paikkoihin ojien reunoille.  Luonto vaatii enemmän kuin viikon auringonpaisteen aloittaakseen kevään toden teolla.

Olen niin kärsimätön.  Koitin edistää kevättä kotona istuttamalla yrttiruukkuuni basilikan siemeniä nähdäkseni jotain vihreää.

Yrttiruukkuni on kaksiosainen.  Siinä on puuvillalanka, joka siirtää kosteutta multaan alta olevasta vedestä.  Siemenet lähtivät itämään muutamassa päivässä.  Toivottavasti tulevat isommaksi.  Tällaisessa voi varmaan kaupasta ostetunkin yrtin säilyttää hyvin jos ei kaikkea käytä.

Vähän on näkyvissä.  Muitakin siemeniä on käyty ostamassa.  Niiden kanssa pitää odottaa vielä kauan.  

On mukava, että syksy on pitkä, mutta kasvatuskevätkin voisi alkaa aikaisemmin.

Poikettiin Langinkoskellakin katsomassa, joko vesi on vienyt jäät mennessään.  Jäät olivat korkealla, vesi virtasi. Kosken menoa katselee mielellään.

Kevät keikkuu

 Aurinko on hellinyt muutaman päivän, alkaa tuntua jo keväältä.  Linnut laulavat kevätlurituksiaan.  Aurinko paistoi jo niin lämpimästi ja kirkkaasti, että piti harkita laittaako jotain varjostusta pienille kääpiöhavuilleni.  En sentään varjostuskangasta ostanut vaan leikkelin palat vanhaa verhoa ja niillä peittelin ne.  Annoin vähän lämmintä vettäkin juurelle.  Huomiseksi taas luvattiin pilvistä ja vähän sadettakin.  Violetti kangas piristää ankeaa nurmikkoa.

Kissan halusi vähän haistelemaan kevään hajuja.  Vein vähän kierrokselle.  Kissaa ei kovin tarvitse ulkoiluttaa.  Sisäkissalle riittää pieni happikävely pihamaalla.  Kävelykierros oli ehkä 10 m.  Haistelua enemmän.

Maljakkoon laitoin mustikanvarpuja.  Ne kuulemma lähtevät tekemään lehtiä, kun ne tuo sisälle.  Pitää sitäkin kokeilla.  Jotain vihreää haluan nähdä siellä täällä.

Vähän on tässä odottelua kevättöiden suhteen.  Pitkä odotus hermostuttaa, ei oikein voi tehdä mitään.  Pari vuotta on ollut niin kylmää ja kuivaa.  Turha on istutella mitään.  Se on rahan turhaa tuhlaamista. Yöt ovat vielä pakkasella.  Jos oikein haluttaa niin voi laittaa jotain yrttiä kasvamaan.  Minä laitoin basilikan siemeniä yrttiruukkuun ikkunalle.  Siinä kaikki mitä uskallan tehdä.

Hyvä ruoka parempi mieli

 Hemmottelen itseäni ja kumppania silloin tällöin.  Siihen liittyy useasti ruoka ja hyvinvoinnin asiat.  Eilen kävimme lunastamassa joululahjaksi annetun ravintolaruokailun.  Toki käymme muutenkin silloin tällöin syömässä jossakin noutopöydän antimia, mutta on aina juhlavampaa kun eteen tuodaan valmis annos.  Nyt oli meillä tilaisuus syödä #merimesta ravintolassa Porin Reposaaressa.  Kesällä se on varmaan suosittu paikka, nyt siellä oli hiljaisempaa.  Ensin olimme ainoat asiakkaat.  Olimme vähän hämillämme.  Tuli sinne sitten muitakin.

Ensin oli tietysti alkusalaatit salaattipöydästä.  Pääruokana oli kaksi vaihtoehtoa.  Oli taimenta ja karitsankaretta.  Minä otin karitsaa.  Sitä en ollut ennen maistanut.  Kastike lisäsi herkullisuutta.  Toisinaan olisi hyvä maistaa jotain erilaista.  En osaa valmistaa lammasta, eikä sitä tule siis ostettuakaan.  

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä ruokaan ja palveluun.  Vielä jälkiruuaksi suklaa kahvi kanssa.  Kesällä voi olla ulkona viihtyisää.  Meri edessä ja avoin maisema.

Mäntyluodon satama näkyy vastapäätä.  Hiljaista näkyi sielläkin olevan.  Toivoisin satamaan enemmän toimintaa ja vilskettä.  Saapa nähdä tuleeko sitä.

Seuraavaksi on vuorossa kampaaja sekä hermoratahieronta.  Itsensä hellimistä pidän suuressa arvossa.

Pullaa ja muuta puuhailua

 Välillä tulee päiviä jolloin ei viitsi nenäänsä työntää ulko-ovesta ulos.  Silloin ryhdyn leipomaan tai teeskentelen tekeväni jotain tärkeää.  Aina on odottamassa jotain ommeltavaa tai siivottavaa.  Tällä hetkellä kaapissa odottaa vanhat verhot kirpparilta, jotka pitäisi halkaista ja lyhentää mökin pieniin ikkunoihin.  Kaikkein eniten pidän leipomisesta.

Pullien leipomisessa on jotain rauhoittavaa.  Saa muovailla käsissään taikinaa.  Mahtaako saviveistoksen tekijällä olla sama juttu.

Litraa pienempää taikinaa ei kannata pyöräyttää.  Melkein olin kuin strömsöössä, kun laitoin sieltä ottamani neuvon.  En laittanut erikseen kanelipullien väliin rasvaa, kanelia ja sokeria vaan tein seoksen.  Määrän löysin netistä  100g pehmeää voita, desilitra sokeria ja 2 rkl kanelia sekaisin.  Se olikin helppo sivellä.  Maistuivat enemmän kanelilta, kuin aiemmat pullani.  Kaakunkin leivoin.  Me olemme aikamoisia makureita.

Kukkien kanssa olen myös häärännyt.  Uutena istutettavana posliinikukka.  Sen sanotaan olevan helppohoitoinen,  niinhän ne aina lupailevat.   Aina täytyy täydentää kukkahyllyä.

Harventunut kahvipensas ja traakkipuu saavat olla vierustovereita.  Toivottavasti ottavat voimaa toisiltaan ja kasvavat ja komistuvat.

Uusi lumi vanhan surma

 Uutta lunta tuli vanhan päälle.  Ei sitä täällä länsirannikolla ollut, kuin 3 cm.  On taas niin talvisen näköistä.  Kieltämättä kaunis valkoinen lumi näyttää hienolta, pumpulimaiselta.  ei se ehkä kauaa kestä, on luvattu lämpenevää.  Sitä piti käydä kuvaamassa.  Aurinkokin paistoi.  

En lähtenyt lenkille, vaikka mieli teki.  Tein juuri eilen aika pitkän sauvakävelylenkin.  Metsässä oli ihan eri maisemat.  Lähimetsä on muutenkin hunningolla.  Puita siellä on ollut kaatuneena.  Viimeinen myrsky teki vielä hurjaa jälkeä.

Sauvakävely runkojen seassa oli aika haastavaa.  En tiedä onko tämä joku luonnontilaan jätetty kappale, mutta ulkoilu siellä ei ole mukavaa.

Lunta siellä ei vielä eilen ollut.  Puita sen sijaan kumollaan satojen metrien alalla.

 

Voi olla, että siellä ötökät viihtyy nyt paremmin, ihminen ei.

Kyllä kaunista lumimaisemaa mieluummin katsoo.  

Runo on vuodelta 2009

 Talvi

Lumi on linna

lumi on harso

lumi on sade maahan saakka

lumi on hiutale

lumi on räntä

lumi on maan valkoinen taakka

Mökkikausi lähestyy

 Vääjäämättä mökkikausi lähestyy.  Kuukauden päästä laitetaan ensimmäiset puut hellaan ja aloitetaan lämmitys.  Ei ihan vielä koko aikaa siellä olla, mutta aika paljon kuitenkin.  Onhan mökin asiat olleet mielessä ja onhan siellä käyty pikipäiten katsomassa ja tarkastamassa tilannetta.  Kuvia on mökistä otettu suunnasta jos toisesta, ettei sen ulkonäkö ole unohtumaan päin.  Pakkaset ovat olleet niin kovia, lämmittäminen näin kovilla pakkasilla olisi voinut hajottaa uunin.

Kaikkein mieluisin kuva on entisen työkaverin valokuvasta maalaama taulu.  Siinä lyhyt pihatie näyttää niin kutsuvalta.

Vanha yli satavuotias mökki sopii hyvin kesäiseksi keitaaksi.  Talvisin en enää siellä viihtyisi.  Se vaatisi niin valtavan remontin, että ei kannata.  Se saa olla tuommoinen sen ajan mitä me siellä pystymme käymään.  

Pieni ja punainen, sellainen on mökki.  Se on ollut vuosien saatossa puun värinen ja vihreä.  Punainen se on ollut aika monta vuosikymmentä.  En osaisi sitä muun värisenä katsella.

Mökki on vilahdellut blogini kuvissa joka vuodenaikana.  Juhannuksena ja talvikuvissa.

En osaa sanoa kaipaisinko mökkiä jos  vallan täytyisi lopettaa käyminen siellä.  En usko, en ole kovin ikävöivä paikkoja kohtaan.  Ihmisiä kyllä, mutta ei paikkoja.

Aamiainen on tärkeä

 Aamiaisen sanotaan olevan tärkeä tai tärkein päivän aterioista.  Olen koittanut totuttaa itseni syömään jotain.  Välillä se jää voileipään ja kahviin.  On edes se voileipä siinä.  Puuroista pidän, mutta tuntuu vaivalloiselta keittää aamulla mitään pitkäaikaista.  Teen usein jotain puuroa, jota voin lämmittää parina seuraavana aamuna.  Kaurapuurokin on tylsää syötävää joka aamu.  Yleensä syön kaurahiutaleet jogurtin kanssa ja jotain makeudeksi, hilloaa tai marjoja.

Tänään mietin voisiko yhdistää puolukan ja riisipuuron ja löysin heti reseptin.  Siitä tulee kaksi annosta.  Sitä voi tehdä mistä maidosta vaan.  Minä tein rasvattomasta maidosta ja sokerina käytin karppisokeria.  Siitä tuli näin kevytversio.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/838565/Puolukka%20riisipuuro%202%20annosta/

Mysli on yleensä minulle liian kovaa ja makeaa.  

Joskus harvoin teen pannulla röyhelökananmunaa.  Se on kokkelia ilman maitoa.  Vähän voita ja suolaa lisäksi, niin on ihan hyvää.

Muita aamiaisia:

 smoothiet

uunipuurot

pannukakut tai letut

paahdetut leivät, ruisleipäkin on todella hyvää paahdettuna

Aamiaisen runsaus riippuu tietenkin tekijän tekemisen haluista ja mistä pitää.  Onneksi minun ei tarvitse tehdä kuin itselleni.  Kumppani tekee itse aamiaisensa.

Kissa seuraa tarkasti mitä tehdään.

Minun aamiaiseni tänään:  Salakis jogurttia,  vähän mustikkahilloa ja kaurahiutaleita ruokalusikallinen.  Paahtoleipä, voi ja kahvi.  sillä pärjäsin hyvin puoleen päivään.

Kukkia ja ulkoilua

 Kliivia aukaisi kukkansa, yhden vain.  Toivottavasti se synnyttää vielä muitakin.  Onnistuin runsastamaan sen kasvua.  Ruukku alkaa olla jo hiukan pieni.  En sitä kuitenkaan vielä jakanut, kun on kukassa.  En tiedä auttaisiko joku ilmankosteuttaja kukkia pärjäämään paremmin kuivassa ilmassa.  Kenties se auttaisi ihmistäkin hengittämään paremmin.

Vaihdoin jo muutamaan kukkaan mullatkin.  Ostin uuden kukankin, Traakkipuun.  Montaa kukkaa olen kokeillut ja jokunen pärjääkin.  Pitäisi tehdä itselle lista kukista, mikä kestää kovempaa kastelua, mikä pärjää vähemmällä.  Yleensä tuhoan kukat liikakastelulla, kun en muista koska olen kastellut viimeksi.

Pakkasesta huolimatta tehtiin ulkoilulenkki meren rannalle.  Tuuleton sää on antanut jäätymiselle mahdollisuuden.  Ainoastaan laivareitti oli jäätön.  Pidän pakkassäästä, tuntuu kunnon talvelta.  Vaatteita on aina mahdollista lisätä.

Maisemat olivat ainakin yhtä hyvät kuin kesällä.  En juurikaan käy Yyterissä tai Kallossa kesällä.  Katselisin näitä maisemia enemminkin talvella.

Ladot

 Olen aina ihaillut latoja ja kuvannutkin niitä silloin tällöin.  Ladot ovat aina olleet ihmisille tärkeitä.  Niissä on alkanut ennen vanhaan monen ihmisen elämä, joka tarkoituksella tai ei.  Heinien säilyttäminen oli tietysti perustehtävä.  Nyt niitä käytetään monessa tarkoituksessa tai ne vain odottavat romahtamistaan.  Olen yhden ladon kuvannutkin runokirjani kanteen ennen kuin se romahti lumen painosta.

En tiedä latojen eri nimiä ja mihin käyttöön niitä on käytetty.  Wikipediassa on monta nimitystä ja monta käyttötarkoitusta.  Niissä voitiin yöpyäkin jos pellot ja niityt olivat kauempana talosta.

Olen näköjään kirjoittanut siitä haikurunon siihen kirjaan

Kumara lato

peltotikun laidalla 

metsään nojaten

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lato

Näin se käy ihmisellekin, nojataan johonkin tukeen.  Kaadutaan ja unohdutaan kaikilta.

Latoja on ovella ja ilman ovia.  Niissä säilytetään nykyään kaikenlaista millä ei ole enää käyttöä.  Heinäseipäitä, vanhoja peltotyökaluja ja auton - ja traktorinromuja.  Niitä vain ei ole ihan kaikkia hävitetty.  Ne saavat pysyä pystyssä niin kauan, kuin luonto antaa olla.

Latoja näkyy peltojen keskellä ja vieressä. Teiden varsilla ja metsissä.  Niitä on missä vain, paikoissa joissa on pelto tai on ollut pelto.  Niiden seinien raoista tulee kurkisteltua nykyistä käyttöä.   Olen näitä latoja kuvannut eniten Siikaisissa.  Siellä on vieläkin peltoja, mutta nykyiset viljelijät eivät enää tarvitse latoja vanhaan käyttöön.

Viimeisin latokuvani on tältä aamulta.  Se on aika iso ja katto on saanut peltipinnan.  Varmaan se on vielä tärkeässä säilytyskäytössä.  Siinäkin jo katto on vähän painunut ja on alkanut viimeisen taipaleensa.  Pikkuhiljaa kaikki latojen käyttö on hiipumassa jos niitä ei jotenkin kunnosteta.