Ladot

 Olen aina ihaillut latoja ja kuvannutkin niitä silloin tällöin.  Ladot ovat aina olleet ihmisille tärkeitä.  Niissä on alkanut ennen vanhaan monen ihmisen elämä, joka tarkoituksella tai ei.  Heinien säilyttäminen oli tietysti perustehtävä.  Nyt niitä käytetään monessa tarkoituksessa tai ne vain odottavat romahtamistaan.  Olen yhden ladon kuvannutkin runokirjani kanteen ennen kuin se romahti lumen painosta.

En tiedä latojen eri nimiä ja mihin käyttöön niitä on käytetty.  Wikipediassa on monta nimitystä ja monta käyttötarkoitusta.  Niissä voitiin yöpyäkin jos pellot ja niityt olivat kauempana talosta.

Olen näköjään kirjoittanut siitä haikurunon siihen kirjaan

Kumara lato

peltotikun laidalla 

metsään nojaten

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lato

Näin se käy ihmisellekin, nojataan johonkin tukeen.  Kaadutaan ja unohdutaan kaikilta.

Latoja on ovella ja ilman ovia.  Niissä säilytetään nykyään kaikenlaista millä ei ole enää käyttöä.  Heinäseipäitä, vanhoja peltotyökaluja ja auton - ja traktorinromuja.  Niitä vain ei ole ihan kaikkia hävitetty.  Ne saavat pysyä pystyssä niin kauan, kuin luonto antaa olla.

Latoja näkyy peltojen keskellä ja vieressä. Teiden varsilla ja metsissä.  Niitä on missä vain, paikoissa joissa on pelto tai on ollut pelto.  Niiden seinien raoista tulee kurkisteltua nykyistä käyttöä.   Olen näitä latoja kuvannut eniten Siikaisissa.  Siellä on vieläkin peltoja, mutta nykyiset viljelijät eivät enää tarvitse latoja vanhaan käyttöön.

Viimeisin latokuvani on tältä aamulta.  Se on aika iso ja katto on saanut peltipinnan.  Varmaan se on vielä tärkeässä säilytyskäytössä.  Siinäkin jo katto on vähän painunut ja on alkanut viimeisen taipaleensa.  Pikkuhiljaa kaikki latojen käyttö on hiipumassa jos niitä ei jotenkin kunnosteta.