Ladot

Olen aina ihaillut latoja ja kuvannutkin niitä silloin tällöin. Ladot ovat aina olleet ihmisille tärkeitä. Niissä on alkanut ennen vanhaan monen ihmisen elämä, joka tarkoituksella tai ei. Heinien säilyttäminen oli tietysti perustehtävä. Nyt niitä käytetään monessa tarkoituksessa tai ne vain odottavat romahtamistaan. Olen yhden ladon kuvannutkin runokirjani kanteen ennen kuin se romahti lumen painosta.

En tiedä latojen eri nimiä ja mihin käyttöön niitä on käytetty. Wikipediassa on monta nimitystä ja monta käyttötarkoitusta. Niissä voitiin yöpyäkin jos pellot ja niityt olivat kauempana talosta.

Olen näköjään kirjoittanut siitä haikurunon siihen kirjaan

Kumara lato

peltotikun laidalla

metsään nojaten

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lato

Näin se käy ihmisellekin, nojataan johonkin tukeen. Kaadutaan ja unohdutaan kaikilta.

Latoja on ovella ja ilman ovia. Niissä säilytetään nykyään kaikenlaista millä ei ole enää käyttöä. Heinäseipäitä, vanhoja peltotyökaluja ja auton - ja traktorinromuja. Niitä vain ei ole ihan kaikkia hävitetty. Ne saavat pysyä pystyssä niin kauan, kuin luonto antaa olla.

Latoja näkyy peltojen keskellä ja vieressä. Teiden varsilla ja metsissä. Niitä on missä vain, paikoissa joissa on pelto tai on ollut pelto. Niiden seinien raoista tulee kurkisteltua nykyistä käyttöä. Olen näitä latoja kuvannut eniten Siikaisissa. Siellä on vieläkin peltoja, mutta nykyiset viljelijät eivät enää tarvitse latoja vanhaan käyttöön.

Viimeisin latokuvani on tältä aamulta. Se on aika iso ja katto on saanut peltipinnan. Varmaan se on vielä tärkeässä säilytyskäytössä. Siinäkin jo katto on vähän painunut ja on alkanut viimeisen taipaleensa. Pikkuhiljaa kaikki latojen käyttö on hiipumassa jos niitä ei jotenkin kunnosteta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista