Vääjäämättä mökkikausi lähestyy. Kuukauden päästä laitetaan ensimmäiset puut hellaan ja aloitetaan lämmitys. Ei ihan vielä koko aikaa siellä olla, mutta aika paljon kuitenkin. Onhan mökin asiat olleet mielessä ja onhan siellä käyty pikipäiten katsomassa ja tarkastamassa tilannetta. Kuvia on mökistä otettu suunnasta jos toisesta, ettei sen ulkonäkö ole unohtumaan päin. Pakkaset ovat olleet niin kovia, lämmittäminen näin kovilla pakkasilla olisi voinut hajottaa uunin.
Kaikkein mieluisin kuva on entisen työkaverin valokuvasta maalaama taulu. Siinä lyhyt pihatie näyttää niin kutsuvalta.
Vanha yli satavuotias mökki sopii hyvin kesäiseksi keitaaksi. Talvisin en enää siellä viihtyisi. Se vaatisi niin valtavan remontin, että ei kannata. Se saa olla tuommoinen sen ajan mitä me siellä pystymme käymään.
Pieni ja punainen, sellainen on mökki. Se on ollut vuosien saatossa puun värinen ja vihreä. Punainen se on ollut aika monta vuosikymmentä. En osaisi sitä muun värisenä katsella.
Mökki on vilahdellut blogini kuvissa joka vuodenaikana. Juhannuksena ja talvikuvissa.
En osaa sanoa kaipaisinko mökkiä jos vallan täytyisi lopettaa käyminen siellä. En usko, en ole kovin ikävöivä paikkoja kohtaan. Ihmisiä kyllä, mutta ei paikkoja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.