Syksyn huomaa jo tulevan

 Syksy saapuu.  Välillä sen huomaa tuulen pudottamista keltaisista lehdistä tai ruskan punaamista pensaista.  Minä huomaan sen itsessäni ylimääräisestä puuhakkuudesta.  Alan huomata, että on aika istuttaa viimeiset kasvit mitä on aikonut istuttaa.  Toin kaupungista ruukussa pari vuotta olleen karviaispensaan väljemmille kasvumaille.  

Gladiolukset alkavat viimein kukintansa.  Ei sentään halla vienyt niitä.  Niillä on pitkä kasvuaika, kun ei niitä ole esikasvatettu.

Puuhaa riittää vieläkin mökin pihassa vaikka pieni sato on korjattu pakkaseen ja sipulit laitettu kuivumaan.  Yksi puu piti vielä kaataa.  Vähän huono aika puun kaatamiselle näin syksyllä kuivumisen kannalta.  Sähkölaitoksen miehet tulivat kaatamaan, kun siinä oli vähän lahoa ja oli niin lähellä vanhaa sähköjohtoa ja mökkiä.  Muutenhan täällä ollaan siinä omatoimisia.  Isäntä sen sitten sahasi pölkyiksi ja pilkkoi ja minä pinosin.

Aika isoksi se oli ehtinyt.  80 - 90 vuotta vanha.  Puita pitää aina välillä tarkkailla.  Varsinkin jos ne ovat lähellä taloa.  Syysmyrsky äkkiä kaataa ja jos ne ovat kallellaan huonoon suuntaan, alle voi jäädä jotain tärkeää.

Puita ei kuitenkaan ole tarkoitus polttaa pariin vuoteen, joten ne ehtivät hyvin kuivua polttokuivaksi.

Suppilovahveroita kävin metsässä kurkistelemassa.  Ei ole kasvusto vielä ehtinyt näille kulmille.  Kenties viikon parin päästä ja puolukatkin punoittavat.  Puuhaa riitää luonnon ja luontosadon ystävälle.

Kurpitsat pakkaseen

 Kurpitsasatoni jäi kolmeen kappaleeseen ja vähän harmittelin sitä.  En enää, kun tultiin niiden käsittelyvaiheeseen.  Kenties ne olisivat vielä jonkun verran kasvaneet, mutta lupailtiin hallaa ja sadetta vuorotellen, joten otin ne ylös.  kaikki olivat eri kokoisia ja yksi ihan erilainen.  

Siinä se viimeinen köllöttää pöydällä odottamassa.  Kaikkein pienimmän jo lohkoin ja laitoin pakkaseen.  Yhden sain annettua pois.

Katselin ohjeita pakastamisesta ja huomasin ettei kurpitsaa tarvitse välttämättä kypsentää jos laittaa sen palasina tai raasteena. Vähän koostumus kai kärsii, mutta otin riskin. Osan höyrytin kypsäksi ja survoin soseeksi.

Paljon oli sisällä siemeniä ja rihmastoa poistettavaksi.  Riittävästi jäi silti reunoille tavaraa.  Aika painavaa kurpitsan tiivis osa on.  En huomannut punnita sitä ehjänä, mutta arvioisin sen olleen n.5-6kg.

Iso kasa siemeniä ja kuoria kertyi pöydälle.

Raastoin koneelle aika karkeaksi.  Hyvän näköistä raastetta tuli pusseihin laitettavaksi.  Punnitsin pussit ja ne painoivat n.300 g kukin.  

Kokeilin heti raastetta kakkuun.  Tai ohje oli Kurpitsapiirakan ohje.  En halunnut täytteitä, joten tyydyin kakkuun.  Ihan hyvän makuiselta ensi puraisu maistui.

https://www.k-ruoka.fi/reseptit/kurpitsapiirakka

Laivamatkalla

 Pieni laivamatkamme oli risteilymuotoinen Helsinki - Tukholma reissu.  Emme juurikaan matkaile, kuin mökille ja takaisin, joten risteily oli aika iso tempaus.  Siihen vielä junalla siirtyminen lähtöpaikkaan lisäsi erikoisuutta.  Junamatkastammekin on vuosikausia jos ei kymmeniä.  Netin kautta hoidettiin tilaukset ja maksut.  Niin olimme vanhanaikaisia, että liput piti varmuuden vuoksi tulostaa.  Hyvin kaikki sujui.  Helsingin toria ensin vähän tutkailimme.  Suomen kieltä torilla kuultiin hyvin vähän.  

Sauna oli ulkopuolelta komea.  Sisällä en ole käynyt.  Kauppahallinkin läpi kuljettiin, se tuntui olevan kovassa käytössä.

Laiva Symphony odotteli meitä ja muita jo laiturissa.  Jotkut olivat käyneet Helsinkiä katsomassa.

Yksi kukkaistutus piti kuvata ohimennen.  Yksin kertaisilla istutuksilla saa korkeutta ja komeutta.

Laivan kannelta oli pakko käydä katsomassa ja kuvaamassa miten suuri möhkäle laivaksi saa itsensä sopimaan Suomenlinnan ohitse. Hieno ilmakin oli.

Laivamatkasta ei ole paljon erikoista sanottavaa.  Syötiin paljon, siis paljon.  Se on kumma juttu, että valmiista pöydästä ahtaa itsensä niin täyteen kuin pystyy.  Ohjelma oli aika keskinkertaista arkipäivänä.  Pientä tanssi - ja lauluesitystä käytiin katsomassa.

Auringonlasku mereen piti nähdä.  Merellä tuuli aika kovaa, joten siellä oli osia kannesta jo suljettu.  Muuten ei ollut myrskyä.

Nukuttiin hyvin ikkunallisessa hytissä ja kävimme vain kävelyllä Ruotsin puolella.  On ihmeellistä ettei kaupungissa ole sataman lähettyvillä paljon muuta kuin asuntoja.  Kaikki yritetään kuljettaa keskustaan.  Olemme käyneet siellä monta kertaa joskus muinoin, joten ei kiinnostanut.  Paluumatka meni samaa rataa.  Olihan siinä jo muisteltavaa pitkäksi aikaa.

Ongelmallinen kesä sadon suhteen

Tämä kesä tähän mennessä on ollut huonoimpia sadon suhteen, kuin monena muuna vuotena.  Meidän pihapiirissä, en tiedä muista.  Pitkään kylmää ja pitkään kuumaa.  Ei mitään normaalia vaihtelua.  Se aiheuttaa ongelmia, ainakin kotipuutarhassa.  Ainoa mikä on hiukan onnistumaan päin, on kurpitsa, joka on kasvattanut muutaman hedelmän aika isoiksi.  Vielä on hyvin, mutta kesää on vielä jäljellä.  Luin kurpitsan olevan kypsä jos koputettaessa ääni on ontto.

Kolme kaunista kurpitsaa, tässä niistä kaksi.

Pieni on perunamaa, mutta pieneksi jäivät perunatkin.  Jostain syystä varsiin tuli rutto ja perunat tietenkin kärsivät.  Kyllä ne syötyä tulee, mutta parin päivän keittämiseen pitää kaivaa melkein koko sarka. 

Marjasadosta odotin isompaa.  Onneksi mustikoita löytyi metsästä ihan hyvin.  Jotain hyvääkin tässä kesässä.  Toiset keräävät kymmeniä litroja ja välillä ihmettelen syövätkö he tosiaan niin paljon vuodessa vai laittavatko myyntiin.  Minulle riittää alle 10 l hyvinkin.  Metsävadelmat kuivuivat auringon paahteessa.

Kantarelleja on tullut kerättyä jonkun verran.  Onneksi niitä kasvaa uudestaan jos sää sallii, antaa vuorotellen sadetta ja lämpöä.  Viime vuonna keräsin tällaisia kopallisia kolme.  Nyt ei ole tullut vielä edes yhtä.

Varmaan tulee kaikenlaisia kesiä sadon suhteen tästä eteenkin päin.  Säälle ihmiset ei voi tehdä mitään.  Voi vain toivoa parasta.

Postin kulkua

 Vaikka viihdyn paljon tietokoneella ja netissä niin en halua luopua kaikista paperisista tuotteista.  Haluan postilaatikkooni lehdet, kortit ja tärkeät paperit.  Siinä ne ovat minun edessäni, kun haluan ne lukea.  Voin palata niihin monta kertaa ilman, että pitää kirjautua koneelle.  Koitankin aina, kun tilaan jotain lehtiä saada ne paperisina versioina.  Tällä hetkellä on tilattuna sanomalehden viikonloppunumerot, ristikkolehti ja juuri tilaamani Kuluttaja.  Kaikkein eniten minua ilahduttaa postikortit, joita saan ja lähettelen postcrossaajana.  Lähetän ja saan n. 100 korttia vuodessa.

Voin niillä ilahduttaa muita korttien odottajaa ympäri maailmaa.  Välillä lähetän kuvia omasta kaupungista ja muualta Suomesta.

Koetan löytää vastaanottajan mielen mukaisia kortteja tai vaan otan yhden pinosta.  Kortteja saa aika halvalla, kun vaan tietää paikat.

Halvempia kortteja löytyy joskus kirppareilta ja esim. Hintakaaresta.

Postimaksut ovat Suomessa kalliimpia kuin muualla.  Se rajoittaa lähettämistä.  

Postin palvelu on huonontunut monien vuosien ajan.  Hintoja nostetaan ja palvelua yritetään siirtää nettiin.  

Samoin on silti käynyt monen muun "palvelulaitoksen" kanssa.  Kaikkien pitäisi osata itse hoitaa omat asiansa niin kauan kuin pystyy.  

Liittymät ovat monelle turhan kalliita ja älypuhelimella on vaikeaa hoitaa asioita.

Minäkin maksan liikaa liittymistä, mutta en halua niistä vielä luopua.  Yhtään maksullista televisiokanavaa minulla ei ole.  Se olisi jo liikaa.

Löysin uusia Rudolf Koivun satuihin tekemiä kortteja.  Ne olivat vallan ihastuttavia.  Ostin erilaisia 10 kpl.