Tällä hetkellä kukkivat

 28.7 Kukkasia riittää joka kuukaudelle.  Loppukesästä tietenkin kukkivat kukat, jotka vaativat pitkän kasvukauden.  Liljat ovat upeita kukkia joden värit hehkuvat monen värisinä.   Ainakin Ruskolilja on niin kaunis.  Pidän erityisesti oranssin värisistä kukista, tietysti muistakin, mutta oranssissa on sitä jotakin. Tämä vivahtaa vähän punaiseenkin päin.  Rohkeutta ja energisyyttä sanoo oranssista pitävällä olevan.  Joskus on joskus  eiä

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/punainen-musta-kulta-mika-on-lempivarisi-katso-mita-se-paljastaa-luonteestasi/6606698.

Kurpitsa kukkii hienosti ja muutama hedelmäkin on kasvussa.  Vielä olen saanut pidettyä ne elossa.Kastelua se on vaatinut näin kuumalla.

Sammakko viihtyy näin lämpimällä paikoissa missä on kosteutta ja kurpitsoja kastellaan joka päivä.

Sormustinkukat eivät kovin runsaana kuki.  Niiden kasvua on aina vahdittava ettei nypi pois seuraavan kesän kukkijoita. Se osa kukkapenkkiä pitäisi rauhoittaa vaan niille.

Varsankellot ovat yhtä kauniita kuin sormustinkukat ja kukkivat runsaina jos niiden antaa kasvaa.  Ne leviävät lahjakkaasti.

Tämän liljan nimeä en muista.  Minulla on muitakin liljoja ja ne ovat vähän kärsineet kuukuudesta.

Aurinkoa ja varjoa

Aurinko hellii vähän jo liikaa.  Se suorastaan hyökkää päälle.  Jos uskaltautuu takapihalle, jossa on n. +40 astetta, niin varjon alla voi hetken olla pyörtymättä.  Pakkohan sinne on vähän mennä kastelemaan raukkoja.  Kasvit kestävät lämpöä enemmän kuin ihmiset jos ne saavat vesikastelua ainakin joka toinen päivä.  Tai joka päivä, kun ne ovat ihan seinustalla. Siinä on todistettavasti mittarin mukaan +50 astetta.

Esimerkiksi viimevuotinen äitienpäiväruusu on hienosti kukassa.  Aina ne eivät menesty edes yhtä vuotta.  Tämän soisi kukkivan vielä monen vuoden ajan.

Varjoissa olen muutenkin koittanut hiiviskellä nämä päivät.  Puiden varjo on kaikkein paras varjo.  Puiden varjosta on hyvä ottaa kuvia.  Ulkoravintoloissakin näillä säillä kelpaavat ensimmäisenä varjopöydät.  Tämänkin ravintolan varjoseinusta oli ihan täynnä.

Tänään oli vähän pilvinen aamu ja uskaltauduin pyöräilemään maauimalaan.  Siellä oli vesijumppa ja muutenkin uiskentelin.  Se virkisti kummasti.  Se kyllä kostautui paluumatkalla, lämpö oli jo noussut hellelukemiin ja kotiin päästyäni en ollut enää virkistynyt.

Ikkunat täytyy pitää peitettynä ja suljettuna auringon suuntaan.  Se auttaa vähän lämmön torjumisessa.  Voi vaikka tutustua kirjoihin.  Lainasin tämän kirjan, joka kertoo suomalaisten olleen pakostakin osittain kasvissyöjiä.  Muistanhan minäkin lapsena syöneeni paljon kasviksia koska niitä kasvoi pihalla ja metsästä haettiin marjat.  Hyvä kirja tämä Perinnevegeä.

Aurinkoisen Porin jokiranta

 Aurinko on paistanut jo monta päivää ja Porikin on saanut siitä osansa.  Ei ole jazz - tapahtumaa montaa kertaa saanut viettää näin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä.  Minä en pidä erityisemmin näin lämpimästä ja olen siinä mielessä outo porilainen etten ole käynyt musiikkitapahtumissa.  Siinä ei ole syynä musiikki eikä tapahtuma sinänsä, vaan en viihdy suurissa ihmisjoukoissa.  Piti nyt kuitenkin käydä vilkaisemassa kadunpätkää, joka ihmisten kovan halun takia on siirretty takaisin rantaan.  Jokiranta on nyt kaunis, kun on kesä ja kaikkea.  Käytiin ensin kaupungilla, jossa Kerttu Horilan Maire yksin istuskelee odottamassa ihmisiä.

Taidetta on saatu rantaankin.  Flyygeliin laitettu kukka-asetelma hykerrytti erilaisuudellaan.  Taiteen ei tarvitse olla pitkäikäistä, kunhan se vaan jotenkin miellyttää ja on kaunista katsella.

Ranta on kunnostettu hienoon kuosiin.  Kaikki siinä oleva ja ympäristössä näkyvä antaa kävijöille hienon kuvan edes yhdestä kohdasta kaupunkia.

Entisen puuvillatehtaan (Cotton) jylhät rakennukset kertovat historiaa teollisesta menneisyydestä.  Kirjurinluotoon menevä Taavi kävelysillan nimi juontaa  aiemmin lossia kuljettaneesta Taavi Koskisesta.  Olen saanut olla kyydissä muinoin.

Uimaranta näkyy kaupunkiin.  

Saunaa kyhätään Kirjuriin.  Hienolle paikalle se tulee.  Toivottavasti sillä on hyvä tulevaisuus.  

Vähän olin jazzkadun koosta ihmeissäni.  Se on varmaan illalla eri näköinen ja tuntuinen, kun musiikkiväki valtaa maiseman.  Olihan siellä toisella kadulla ilmaiskonserttipaikka, joka täyttyy kuuntelijoista.

  

Ruusujen aika

 Ruusujen historia on pitkä Suomessakin.  Satoja vuosia ne ovat kaunistaneet pihoja.  Ensimmäinen tiedetty on Valamonruusu.  Jo 1600 - luvulta saakka. Tämä näyttää samalta, mutta en ole läheskään varma.  Ruusuja on lähes samanlaisia, mutta eri nimisiä.  Tämä ainakin leviää juuresta ihan kuivassakin pihassa.

Tässä on venytetty malli.  Pitkäksi kasvaa, kun tukee.  Voisiko ihan puumainen tulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valamonruusu

Juhannusruusujakin on ollut 1800 - luvulta saakka.  Niitä oli joka pihassa maaseudulla.  Ne kasvoivat vielä pitkään mökkien raunioiden vieressä.  Täällä mökillä on ollut juhannusruusu on ollut koko ajan.  Ties koska on istutettu.  Mökki kun on ollut pystyssä yli sata vuotta.

Ruusuja on tässä pihassa monenlaisia.  On kerrottuja ja ei kerrottuja.  Nimistä en tiedä.

Punaisia ruusuja ovat kaikki muut paitsi juhannusruusu

Viimeisin meidän istuttama ruusu on jaloruusu, jonka nimi on autuaasti unohtunut.  Se ei ole vielä auennut, mutta onneksi selvisi talvesta ja jatkaa kukkimistaan.

Muut kukkaset ja pensaat ovat kirineet ruusujen rinnalle ja ovatkin ihan yhtä kauniita.  Juhliiin sankareille viedään kuitenkin useimmiten ruusuja.  Jo yksittäinen ruusu on kaunis.

Mitä tehdä poutapäivänä

 Voi pyöräillä kaupunkiin asioille ja ihailla puistojen kukkaistutuksia.  Ammattitaitoiset puutarhurit rakentavat upeita istutuksia ja hoitavat niitä taidolla.  Niistä voi ottaa ideoita tai oppia jos haluaa.  Porin vanhat hienot penkit ovat taas hienosti kunnostettuja.

Poutapäivänä voi kävellä pitkiä lenkkejä ja katsella vihattuja lupiinipeltoja.  Niiden sitkeyden saaminen puutarhakasveihin olisi hienoa.  Ilman mitään hoitoa ne kukoistavat ja levittäytyvät isoille aloille.

Autolenkillä voi pysähtyä johonkin avoinna olevaan näyttelyyn vaikka ei niin kiinnostaisikaan.  Ihmiset innostuvat eri asioista.

Poutapäivänä voi pestä pieniä mattoja terassilla ja kuivattaa ne auringonpaisteessa, joka vihdoin ilmestyi koko päiväksi.

Tai paistaa lähijärvestä ongitut ahvenet iltapalaksi.

Ehkä huomenna menen maauimalaan uiskentelemaan.  Suunnitelmia kehittyy mielessä mitä pitäisi ehtiä tekemään poutapäivänä.

Näitä poutapäiviä ei ole liiaksi tänä kesänä ollut.  Niistä pitäisi osata nauttia.  Mielessä silti pyörii ajatus, kunhan ei vaan lämpimämpää tule, tämä riittäisi ihan hyvin.

Kesäjuhlaa

 Kesään liittyy paljon toiveita ja juhliakin halutaan järjestää.  Tämä kesä ei ole oikein vielä ole, ainakaan säiden puolesta, ollut otollinen ulkojuhlintaan.  Pitäisi olla joku sateen ja kylmän suoja kevyissä vaatteissa oleville vieraille.  Onneksi juhlat ja suvut ovat niin pieniä, että vieraat saadaan sopimaan sisätiloihin.  Mikäs siinä, sehän on välillä mukavaa, kun yleensä suomalaiset vaativat joka suuntaan metrin suojavyöhykkeen.  Meillä ei nyt tänä kesänä ole vielä sattuneet kuin rippijuhlat ja nykyään muodissa oleva serkkutapaaminen.  Joillakin on vielä halua ja tahtoa kestitä sukulaisia.  

Rippijuhlat sujuivat mainiosti.  Kirkossa ei enää järjestetä konfirmaatiota Jumalanpalveluksen yhteyteen vaan se järjestetään erillisenä tilaisuutena.  Se on helpotus monelle tapakristitylle.  Se ei kestä liian kauaa.  Voi vaikka ihailla komeita urkuja.  Kaikille nuorille on silti hyväksi välillä seisahtaa ajattelemaan itseään ja muita.  

Meidän nuorin lapsenlapsemme puki alban ylleen ja sai siunauksen.  Alba taitaa olla nyt tapana, kaikki ovat samanarvoisia.

Serkkutapaaminen järjestettiin järven rannalla, mutta sää oli silloinkin viileä ja ateriointi suoritettiin sisätiloissa.  Osa oli tuttuja toisilleen, osa ei.  Onneksi aina on joukossa mukana puheliaita, jotka vetävät hiljaisempia mukaan jutulle.  Kaikki eivät ikinä tule paikalle tai halua tavata sukua.  Se kaikille sallittakoon.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Sen verran ulkoiltiin, että ehdittiin ihailla järveä ja maisemia.  

Katsaus kasvimaalta

 Tein mökin kasvimaalle katselun.  Hyvin ne olivat pärjänneet, kun on ollut niin sateista.  Kotona on välillä käytävä ja toisinaan on pakko jättää nämä kasvit pärjäämään omin voimin.   Kukat pärjäävät jotenkin ilman kasteluakin, varsinkin perennat.  Kurpitsat olivat kasvaneet ja alkavat jo kasvattaa hedelmiä.  Niistä olin eniten huolissani.  Nyt vihdoin tuli vähän lämmintäkin, jota kasvit kaipaavat.

Sipulit ja perunanvarret ovat kasvaneet ihan hyvin.  Vielä ei ole perunoita omasta maasta otettu.  Kaikki perunat eivät kuki, mutta viikon parin päästä on kaivettava ensimmäinen keitos.

Sipulit ja mangoldi viihtyvät ihan hyvin uudella maapläntillä.  Viimeksi mangoldi ei oikein onnistunut, jospa nyt olisi parempi onni.  Ne alkoivat kukkia liian aikaisin.

Kokeilin laittaa jääkaappiin jääneen piparjuuren maahan ja se lähti tekemääm vihreitä lehtiä.  Uteliaana seuraan mitä tapahtuu.  Tuleeko lehtiin juuristoa ja piparjuurta.

Ruusuista on kukkinut juhannusruusu, muut ruusut vasta aloittelevat kukintojaan.  Kyllä ne vain ovat niin kauniita.  Mielestäni ruusu on kauneimmilaan nuppuna, varsinkin sellainen ruusu, joka repsahtaa parin päivän päästä auenneena.

Tätä voisi luulla kurtturuusuksi, ei ole,  tämä on kerroksellinen, kurtturuusu on yksinkertainen.