Arkisapuskaa

Arkiruokaan ei useinkaan montaa ainesta tarvita. Peruna on meillä perusruokaa. Sitä on useita kertoja viikossa muodossa jos toisessa. Se on halpaa, se on täyttävää ja muuta ei tarvita. Siitä voi varioida montaa eri ruokaa. Meillä sitä on useimmiten pöydässä keitettynä, muusina ja laatikoina sekä keitoissa. Kerran viikossa ranskalaisina.

Voita ja kananmunia on aina jääkaapissa. Välillä niistä tulee kokkailtua sellaisiakin ruokia, mitä ei jatkuvasti tee. Viime viikolla kokeilin tillilihaa. Sitä en muista syöneeni edes koulussa vaikka monet ovat sen inhokkiruuaksi maininneet. Nyt ensi kertaa itse tehtyäni sitä voin sanoa sen olevan hyvää. Lihan täytyy olla mureata ja kypsää ja hyvin puhdistettua kalvoista.

Minä tein sen keittolihasta, jonka puhdistin hyvin 2 tunnin kypsyttämisen jälkeen.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/177315/PERINTEINEN%20TILLILIHA/

Minä tein vain puoli annosta, kun en ollut sitä itse maistanut aiemmin. Hyvää siitä tuli ja kaikki meni. Omia mausteita voi lisätä jos siltä tuntuu. Minäkin raastoin mukaan vähän piparjuurta.

Viikonloppuna tuli tehtyä tuhti annos perunasosetta. Siitä riitti vielä maanantain jämäruokapäivälle. Söin muusin pakasteesta otetun Talonpoikapadan kanssa. Se oli tehtynä kuivapussiseoksesta. Siinä oli jauhelihaa mukana.

Arkenakin koetan laittaa annoksen kauniisti. Punajuurisalaattia ja tomaattia vierelle. Ruokajuomana nykyään käyttämäni kauramaito.

Sosetta riitti vielä tiistaiksikin. Niin paljon sitä tuli sunnuntaina tehtyä. Nyt oli vuorossa kananleike. Kissakin sai leikkeestä osansa. Hiukan salaattia ja kurkkua sekä tomaattia.

Koitan laittaa lautaselle kevyttäkin mukaan.

Huomenna siirrytään taas keitettyyn perunaan murukastikkeen kanssa. Kenties seuraavana päivänä voisi olla paistettuja perunoita.

On ollut aika perunavoittoinen viikko. Rakastan myös pastaa kaikissa muodoissa ja riisiä. Niitä teen harvemmin, varsinkin silloin, kun olen yksin kotona tai kumppanilla on jotain muuta ruokaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän my...

Hae tästä blogista