Pimeä lokakuu iloisemmaksi

 Pyhäinmiesten päivä lähestyy ja silloin yleensä on oltava pihakalusteet turvassa, puutarha siistitty ja pientä koristelua laitettava esiin.  Tänä vuonna ostin kanervan sijaan marjakanervan.  En tiedä kuinka hyvin marjat pysyvät kiinni.  Kaunis ja vähän erilaisempi, kuin tavalliset kanervat.  Vähän hintavampi se oli, pari kappaletta meni samaan ruukkuun.  Sitä kai täytyy kastella syksyn ajan silloin tällöin.

Minulla on myös tapana laittaa havuja perennapenkkiin.  Perennat kestävät talven ilman suojaustakin, mutta se on vanha kiva tapa saada penkin mullat ja rääpityt kasvit nätimmän näköiseksi.  Havuja ei saisi laittaa ennen kuin on pakkasta.  Nyt ei ole vielä ollut kuin hetkittäin yöllä.  Laitoin niitä niin vähän, etteivät ne siitä homehdu.

https://www.hankkija.fi/Piha_ja_puutarha/ohjeet-ja-vinkit/ohjeet-ja-vinkit/ia-talvisuojaa-kasveille-2025270/?srsltid=AfmBOorcdyCBJpnvaO4f2MUR3OQLx78IUScGg7N0aur-6dq13ciEk59j

Kynttilälyhdyt ilmestyvät myös esille.  Ensimmäiset kynttilät jo poltin edellisellä viikolla.  Ne antavat jotenkin vähän lämpöä ja valoa pimeään iltaan.

Viime vuosien lokakuiden aikaan on ollut monenlaisia koristuksia.  Jotenkin kaipaa värikästä valottomana aikana.

Halloweenista en oikein perusta.  Parempi on suomalainen sadonkorjuujuhla - ajatus eli kekri.

https://kekri.fi/

Pakastin on ihan täynnä ja niitä pitää alkaa käyttää heti eikä maaliskuussa. Ihan liikaa sinne on työnnetty, mutta mukava, kun on mistä ottaa.

Tein kauraryyni- porkkanakakkoa.  Siitä tuli ihan syötävää.

https://www.myllynparas.fi/reseptit/porkkana-kauraleipa

Samoihin lokakuun aikoihin on joka vuosi ilmestynyt palapeli esiin.  Syksy on hiljaisen tekemisen aikaa.  Minulla kun nuo käsityöt ovat huonosti onnistuvia niin jotain on pakko yrittää.

Sieniretki meni mönkään sadesäässä

 Suunnitelmat voivat mennä mönkään mistä syystä tahansa.  Aika usein syy on sää.  Eilen oli vielä hyvä sää ja suunnittelin meneväni sienimetsälle.  Kävin vielä varmistamassa paikan.  Kotiinlähtö on vasta parin päivän kuluttua ja viivyttelin sen takia.  Huomiseksi luvattiin kauniimpaa, eikä täällä ole kovin montaa sienestäjää seudulla. Nyt on pakko pitää luppopäivä. 

Näin kaunista päivää oli edelliset päivät.  Marjaomenapuun marjat ovat puussa, lehdet ei.  Ne eivät taida kelvata kenellekään syötäväksi.  Ne eivät ole myrkyllisiä ja ovat niin pieniä, ettei niitä viitsi kerätä.  Ei ne linnuillekaan kelpaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marjaomenapuu

Hieno sammalikko täynnä sieniä.  Sinne olisi tarkoitus korin kanssa rientää kun aurinko näyttäytyy.  Jos ei tänään niin huomenna.  Onneksi eivät ole kovin kaukana.  Minun pakkaseeni ei enää montaa nyssykkää mahdu, mutta halukkaita ottajia on jälkipolvessa,  Sienestäminen on niin mukavaa, sitä tekee ihan huvikseen.

Metsässä kulkeminen rauhoittaa mieltä ja saa raitista ilmaa.

Samalla tiedusteluretkellä kuvasin autiotalon seinustalla lepäävät haravakoneen pyörät.  Niistä on moni tehnyt jotain koristeellista pihaansa.  

Syksyn uutisia rivitalon takapihalta

 Syksyn puuhia on tehty pikkuhiljaa.  Viivytellen ja toivoen, ettei se talvi ihan vielä saavu.  Koivut ovat jo pudottaneet lehtensä, mutta omenapuu ja pensaat pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Vielä saa ainakin kerran haravoida parin viikon päästä.  Sisään vietävät kalusteet siirsin sisään.  Toiveikkaasti yritin niitä sulloa pieneen kasvihuoneeseeni.  Eihän ne sinne mahtuneet.  Varastoon piti viedä.  Lehdet ovat kauniita maassa, kauniita puussa.

Haravointi sinällään on ihan mukavaa puuhaa. Ainakin tässä pienessä pihassa rivitalossa.  Kaunis sää sattui olemaan tänään niin kävin toimeen.

Pelargoniat olivat vielä niin kauniita, että jätin ne ruukkuun.  Kuolkoot luonnollisen kuoleman.  Yhden otin toisesta ruukusta sisälle.  Koitan säilyttää sen ihan huoneen lämmössä ensi kauteen.  Tein niin kuin Arno Kasvi kehotti.  Kukat katkaistaan ja vähän muutenkin.  Laitoin kukkivat kukat maljakkoon.  Pelargonia kukat kestävät kauan maljakossa.

Pelargoniat ovat yksi suosikeistani puutarhassa.  Ne kukkivat koko kesän.  Jos minulla olisi viherhuone, täyttäisin sen pelargonioilla.

Mansikat ei taida enää kypsyä.  Tämä oli taimi, jonka laitoin ulos liian aikaisin ja se paleltui.  Se oli kuitenkin sitkeä ja alkoi uudestaan kasvaa ja on tehnyt marjoja monta.  Eikä halua vieläkään luovuttaa.  Se taitaa olla amppelimansikka, jonka istutin maahan nyt syksymmällä.

Ruukkuun istutettu karviaismarja kaipaa vielä talviturkkia.  Voi olla, että se pärjäisi termoruukussaankin.  Pakkaspeitteen voisi kyllä ostaa varmuuden vuoksi.

Runosuoni sykkii tai sitten ei

 Rustailen runoja silloin tällöin omaksi huvikseni.  Olen niitä julkaissutkin omakustanteisesti.  Runokirjat eivät ole rahasampo kenellekään, varsinkaan sunnuntairunoilijalle.  Joskus on vain pakko saattaa ajatuksensa runomuotoon.  Nämä muutama runo on uudempia tuotoksia.  

RUNONI

Ovi tulevaisuuteen

on vielä raollaan
avaan oven
epäröin kynnyksellä
uskaltaudun ulos
sankariteko
oman mielen
vapauttamisen tärkeys

paluu menneisyyteen
onnistuu
ilman hankaluutta
aina

• Aurinkoinen päivä
  marraskuussa
  lepohetki harmaudesta.
  Rakastan
  tuulen kohinaa,
  tempoilua
  lumettomissa oksissa
  varisten tepastelua
  kävelyretken ihanuutta
  liedellä valmistuvaa
  kasviskeittoa
  tämä oli hyvä päivä

Se on hän, joka nojaa seinään yksin

suuressakin porukassa
se on hän, jolle ei kerry ystäviä
vuosienkaan kuluttua
se on hän, jota kukaan ei tunnista
nimeltä, tuskin kasvoistakaan
se on hän, jonka puuttumista
joukosta ei kukaan huomaa

Herkulliset naiset
uimahallin saunassa

kypsinä, itsenäisinä
häpeämättä
kylkimakkaroita
ryppyjä laaksoineen.

Jokainen on
hyvä sellaisenaan.
Heitetään löylyä
ajatellaan mukavia,
turistaan joutavia.

Lasten runoilla aloitin ja se ehkä onkin minulle rakkain alue.  Pidän riimirunoista itsekin enemmän.  Se on kuin sanaristikon tekemistä.  

Kirjoittamiseen pitää pysähtyä.  Silloin ei voi tempoilla joka paikkaan.  Sen takia sateiset päivät ja talven pimeät päivät suorastaan kutsuvat kirjoittamaan.

Puutarha vaatii usein kesäisin kaiken ajan, mikä jää liikunnalta ja lukemiselta.  Syksy on hyvä aika aloittaa.

Lokakuu alkoi

 Mökkireissut harvenevat ja lyhenevät. Päivistä pitää ottaa kaikki irti.  Sää on vielä kaunis, vaikka viileä.  Paksummat vaatteet on otettava käyttöön jos haluaa istuskella pihalla.  Pyöräily on hauskaa, voi ihailla syksyn etenemistä.

Kun on viileämpää uunia ja hellaa on lämmitettävä. Perinteisesti ensimmäisten kylmien alkaessa keitämme hellalla ison kattilallisen hernekeittoa heti syötäväksi ja pakastukseen.  En pidä  purkkihernekeitosta.  Ne ovat luiruja, eikä niissä ole sattumia seassa.

Minun hernekeitossani pitää olla makua ja lihaa.  En silti suosi potkaa tai muutakaan palalihaa.  Jauhamme kasleria ja savukinkkua mukaan.

Lihainen hernekeitto

5- 6 l vettä

1 kg herneitä

1 kg- 1,3 kg jauhettua kasleria

350 g savulihaa jauhettuna

2-3 kpl sipulia

5 kpl lihaliemikuutioita

2 rkl meiramia

maustepippureita

Herneitä liotetaan yön yli ja seuraavana päivänä keitetään 2- 3 tuntia.

Lihan voi tietenkin ostaa jauhettuna jos ei ole lihamyllyä.  

Leivoin jo kotona kahvittelun kanssa syötäväksi kakun, joka sai nimekseen:

Pussinpohjakakku

2dl fariinisokeria/ sokeria/ruokosokeria

2kpl kananmunia

200 g voita tai margariinia sulatettuna

2,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl mantelijauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1dl kaakojauhoja

2 tl kahvijauhetta

1.5 dl vettä/ kermaa tai jotain muuta

Sekoitin sokerin ja kananmunat, vähän vatkasin, en kuitenkaan vaahdoksi.  Lisäsin kaiken muun, rasva viimeiseksi.  Paistoin 180 asteessa kypsäksi.

Kaakaojauhetta oli niin paljon, että siitä tuli enemmän suklaakakku, kuin joku muu.  Kun perusaineet muna, sokeri ja rasva ovat nuo mitkä laitoin niin muita voi vaihdella.

Sieneenkin vähän ennätin.  Suppilovahveroita löysin mökin läheltä.  Ne olivat vähän jäässä.

Haravointia ja puutarhan siistimistä riittää.  

Maljakoiden kauneus

 Katkaisin Syysasterista muutaman kukan maljakkoon.  Maljakot ovat olleet kiinnostukseni kohteina aina.  Maljakot ovat itsessään kauniita, kun ne vielä täyttää kukkasilla, niin kaunistavat kotia kahdella tavalla.  Liian vähän tulee käytettyä maljakoita.  Ne on tarkoitettu juuri kukkien kauneutta koristamaan ja iloa tuomaan sisätiloihin.  Olisi hienoa osata kukkakimppujen tekoa ja asettelua.  Minulle se jää kukkakimpun tökkäämiseen maljakkoon.

Juuri tämän maljakon ostin kirpputorilta.  En tiedä arvoa, enkä nimeä.  Se vain tuntui oikealta ostaa. Vanha se on ja muistelin omassa lapsuudessani meillä olleen samanlaisen.  Maljakot ovatkin minulle enemmän muistoesineitä tai taide-esineitä, kuin kukille tarkoitettuja.  

Tämän tiedän olevan Kastehelmi niminen maljakko Iittalasta.

Se on aika pienikokoinen, pienille kukille.  

Tästä pienestä maljakosta en tiedä mitään.  Kaunis sekin on omalla tavallaan.  Tämä voisi olla kääntömaljakko Iittalasta, toisinpäin kynttilänjalka.

Tämä ainakin muistuttaa Aladdin maljakkoa Riihimäen lasista.  Se on minun kotoani.  Luultavasti 1970-luvulta.

Tämä on signeerattu Kalla maljakko, Helander Humppilasta.  Minulla on toinenkin vähän erilainen, samoin signeerattu.

Tämä on työpaikalta saatu muistoksi, ainoa kristallimaljakkoni, suomalaista tekoa.  

Kai näillä jotain arvoakin on.  Ne saa joku muu sitten myydä minun jälkeeni.  Minä nautin niiden muistoista ja kauneudesta kukkien kanssa tai ilman.