Uusi kasvimaa

 Myönnetään, voimavarat hupenevat ikääntyessä.  Huomasin sen ahertaessani uuden kasvimaan kimpussa mökillä.  Onneksi sitä ei tarvitse tehdä joka päivä viikkotolkulla.  Kangas siihen oli pakko laittaa tasauksen jälkeen.  Siinä paikassa oli entisaikojen kotikaatopaikka.  Kaikkia ei olisi lapiolla saanut pois.

Sininen tuolini jatkoi kiertokulkuaan palstan reunalle.  Multaa on tähän mennessä mennyt 6*40 l turvemultasäkkiä ja 5 kottikärryllistä multaa kaivettuna ympäristöstä.  Kovaa työtä mutta periksi en anna.  

Suunnitelma on selvä.  Perälle kukkapenkki kaunistamaan näkymää.  4 kasvupenkkiä, joihin istutan purjoa, lehtikaalia, kyssäkaalia ja ehkä jotain yrttia.

Suunnitelma toki elää jos joku epäonnistuu niin on mahdollista koittaa jotain muuta.

Sain hienon vesisaavin lähelle istutuksia.  Ostimme kolme.  Niitä myydään 10 e/kpl Kivikylän myymälöissä.  Niissä on tullut suolia ulkomailta makkarankuoriksi.  Sadevesi hyötykäyttöön.

Onneksi on ollut tämä työ, kun oikein mitään ei ole voinut tehdä vanhalla kasvimaalla.  Se on vielä kääntämättä.  Vielä ehtii onhan toukokuu vasta tulossa.  Ei oikein uskalla istuttaakaan mitään kahteen viikkoon, kun ei tiedä kuinka monta takatalvea on edessä.

Laitan yhden väripilkun lintumaailmasta.  Näitä ei täällä maalla ole ollenkaan.  Kaupungissa niitä pääsee aika lähelle.  Fasaanit kuolisivat Suomessa ilman ihmisten rakennelmia ja ruokailumahdollisuuksia.

Takatalvea

 Takatalvi vyöryi päälle täälläkin.  Ei myrskynä vaan lunta sataa hiljalleen, ilmeisesti koko päivän.  Lintujen tarkkailuksi meni tämä päivä.  Lintuja tulee seurattua, kun ei ole muuta tekemistä.  Talipötköt ovat olleet talven ajan kovin hyljeksittyjä.  Niissä eivät ole vierailleet, kuin jotkut talitintit.  Nyt keväällä, säiden ollessa näin kylmiä, vieraillut montaakin laatua lintuja.

Talitintit, Sinitiaiset, Käpytikka, varikset, harakat ja viimeisempänä naakka.  Naakat liikkuvat yleensä parvissa, tämä tuli yksin.  On käynyt monta kertaa.

Pihamaalle on ilmestynyt hyppimään Punarinta ja Punakylkirastaita.  Varsinkin muuttolinnuilla on hankalaa löytää syömistä jäisestä ja lumisesta maasta.  Niitä menehtyy aika paljon.

Tipautin syömättä jääneet myslit jos ne kelpaisivat.  Heti siinä vieraili pari harakkaa.

Harakoita ei niin vain saa kuvattua.  Ne ovat varovaisia ja pienikin liikahdus pelottaa ne.  Kuvasin ikkunasta ja sieltäkin ne havaitsivat minut.

On tässä takatalven harmituksessa jotain iloistakin sattunut.   Löysin Hintakaaren alennuksista kukkasipuleita 1€/pussi.  Kunpa vain pääsisi istuttamaan.  Nämä ensimmäiset ovat minulle tuntemattomia kukkia.  Kaikkea pitää kokeilla jos halvalla saa.

Lumi ja kylmyys viivästyttää

 Istutin karviaisen taimen ruukkuun, Lepaan punaisen, jonka sanottiin olevan kestävä pensas.  Ostin sille myös termosruukun.  Koetan sitäkin pitää ympäri vuoden ruukussa.  Vieressä oleva mansikka oli heräteostos.  Se oli jo kukassa.  En tiedä kestääkö se näin julman huhtikuun.

Mitä hyötyä on yleensä lumesta keväällä. No, lumi ja jää pitävät maanpinnan kosteana.  Näin luonto suojaa kasveja ja nurmikkoa, ennen kuin aurinko kuivattaa.  Kyllä Google on viisas.

Kokeilumielessä ostin myös turpeetonta multaa.  Sen luvattiin pitävän mullan kosteana kauemmin.  

Se onkin tarpeellista takapihallamme, jossa lämpö nousee aurinkoisina päivinä +35 asteeseen ja ylikin.  Eteläsuuntainen piha, eikä mitään suojaa auringolta jos ei laita aurinkovarjoa.  Sitä on kyllä nyt vaikea uskoa, kun lunta sataa vaakasuoraan.

Onpa aikaa suunnitella ruukkunurkkausta.

Paikka on valikoitu.  Nyt siihen tuli siis karviainen sen taakse on aikomus tehdä ruukuista puolipyöreä alue, johon sommittelen ruukut.  Kukkasten valinnat täytyy tehdä myöhemmin, kun niitä ei voi vielä istuttaakaan.

Ajatuksia elämästä

 Mietelmäni huussin tyhjentämisen jälkeen ja noin yleensä elämässä:

Voittaja on hän, joka paskaelämässä nostaa nenänsä pinnan yläpuolelle.

Elämässä on niin paljon hyvää, ettei kannata jäädä junnaamaan, ei niin hyviin asioihin ja tapahtumiin.  Siihen on totuttautuminen, että Suomen kesä on lyhyt.  Kukat ja muut kasvit ennättävät valmistua lyhyessäkin kesässä.  Minä ilahduin niin pienestä, kuin pähkinäpensaani teki ensimmäiset urpunsa.  Se on jo ainakin 5 vuotta vanha ja kerran syöty elukoiden toimesta.

Saunan takainen kasvimaani on vielä vaiheessa.  Se etenee, mutta hitaasti. Välillä täytyy ottaa rennosti ja jättää työt odottamaan vähäksi aikaa.  Varsinkin, kun maa on jäässä, enkä voi ottaa lisämultaa sieltä.

Siirsin kirjaani yhden blogikirjoituksen, jossa olin kovin iloinen.  Nyt ei päästä istuttamaan sipuleita kolmas toukokuuta, kuten silloin.  En muista mikä vuosi silloin oli menossa.

Kirjan nimi on  Lyhyttavaraa:

Monilla on ollut ongelmia tulvien takia.  Mökkimme on mäen päällä sinne ei tulvat yllä.  Otin kuvia lähistöltä.  Nämä ovat peltoja ja metsänpohjaa.

Jossain kohtaa tiekin oli mennä poikki joen tulvittua.  Päästiin yli.  Tulvat aiheuttavat vahinkoja tuhansien edestä.

Mullan ja kompostin tuoksua

 Kompostikin tosiaan tuoksuu, eikä haise.  Maa ja kompostikin oli vähän jäässä.  Päivä päivältä pääsin sitä järsimään ja levittämään pensaiden alle ja kukkapenkkeihin. Komposti on kypsynyt ensin kompostorissa yhden talven ja toisen pressun alla.  Kyllä siinä varmaan vielä kasvuvoimaa on ja on se ainakin multaa.  Olin ehkä liian malttamaton sen pöyhimisessä.  Kevät on ollut niin pitkä ja luminen ja kylmä.  Sain keväthommat alulle, se on pääasia. Kompostia tuli parin säkin verran, on sekin jotain.  Käärmekin oli käynyt jossain vaiheessa vaihtamassa suojassa nahkansa.

Nostin nahkan kiven päälle kuivumaan.  Ei se siinä kauan ollut.  Joku sen vei.

Heti, kun on hiukan lämpimämpää, pienet eläimet lähtevät liikkeelle.  Mehiläiset ja perhoset etunenässä.  Minäkin näin jo sitruunaperhosen.  Oli oikein kevään tunnelma.

Puutarha on kovin köyhä ja kuiva.  Ympärillä  olevat isot puut vievät kaiken kosteuden.  Antavat ne tietysti varjoa kuumuudessa.  Pensaat ovat viime kesänä istutettuja.  Ne tarvitsevat kaiken avun kasvamiseen, kompostia esimerkiksi.

Tunkion tyhjentämisen lomassa olen ahertanut saunan takana kasvimaan teossa.  En tiennyt aloittaessani kuinka suureen hommaan ryhdyin.  Työtä tietenkin hidasti maan jäinen olotila.  Olen siinäkin silti hiukan edistynyt.  Juuri siihen paikkaan oli haudattu saunasta poistettu sementtilattia jonka lohkareet olivat jäisessä maassa.  Täytyi aina odottaa jään sulamista ennen kuin sain seuraavan törröttävän liuskan pois.  Kaikkia ei ole tarkoituskaan poistaa.  Sen verran, että saan maan tasaiseksi.  Muoviroskaa, peltipurkkeja ja muuta kamaa poistin jonkun verran.   Tiesin kyllä ettei muovi maadu, se ainoastaan pilkkoutuu pieniksi palasiksi.  Olemme olleet tietämättömiä ja ihmiset ennen meitäkin siihen aikaan.  Roskien heittelyä saunan taakse tai muuhunkaan luontoon ei ole tehty muutamaan kymmeneen vuoteen.

Onneksi ei tarvitse tällaisella lapiolla kaivaa.  On hiukan paremmat kaivuuvehkeet.  

Ruukkuihin istutettavat kasvit

 Olen kauan haaveillut ruukkupuutarhasta takapihalle avoterassille ja joka vuosi on ollut vähän yritystä siihen suuntaan.  En tiedä onnistuuko se ikinä, mutta lähden toteuttamaan sitä hiljalleen.  Ensimmäinen istutettu kasvi tänä keväänä on Korallikanukka.  Jossain puutarhasivulla minua varoteltiin sen kasvattavan juuria niin paljon, että ruukku poksahtaa.  Samoin varoteltiin sen maassa leviävän ihan holtittomasti.  Minulla on ollut 10 vuotta keltakanukka mökillä eikä se ole levinnyt minnekään.  Tosin siellä on niin kova ja kivinen maasto.  Katsotaan miten käy.  Minun olisi tarkoitus jättää se talveksi ruukkuun.  Parempi vaihtoehto olisi ollut termosruukku.  Mietin sitä syksyllä.

Olen aiemminkin kasvattanut kaikenlaista ruukuissa kesän yli mm. pylväshaavan.  Se oli tietysti syksyllä pakko istuttaa maahan ja se onkin kasvanut tosi pitkäksi.  

Neuvovilta sivuilta olen bongannut ruukkuihin istutettavia pieniä puita esim. Helmipihlaja, Japaninvaahtera.  Melkein kaikki pienet puut ovat ruukuissa ollessaan niin arkoja, että ne olisi hyvä talvettaa kellarissa tai varastossa.  Ne ovat sitä varsinkin juurien takia.  Ainakin ne pitäisi kietoa pakkassuojakankaaseen.

Helmipihlaja on aika kallis puuna n.60€.  Pensaana se on  halvempi.  Kukkia tietysti on kaikenlaisia isoja ja pieniä.  Niistä voisi rakentaa jonkunlaisen ruukkupuutarhan. 

Tämä on mökillä kasvava kanukka, hienot lehdet, pienet kukkaset.

Tavallisimmista kukista saisi ryhmissä todella näyttäviä asetelmia.  Vierekkäin isoja ja pieniä.  Ryhmä on aina näyttävämpi kuin yksinään tönöttävä kasvi. Eikä vie niin paljon tilaakaan.  Mahtuu jonnekin istumaan.

Tämä pelargonia on yhden talven sisällä ollut.  

 

Isoista samettiruusuista saa hienon ja kestävän istutuksen.  Kannattaa kokeilla kaikenlaisilla kukilla ja kasveilla sen minkä pörssi ja hermot kestävät.

Luonto herää kevääsen

 Jokainen puutarhaharrastaja seuraa luontoa tai ehkä seuraa, en tiedä.  Luulisin, että varsinkin keväällä katse siirtyy välillä puutarhan ulkopuolelle.  Huomaa lintujen lisääntymisen ympäristössä, lintujen lennättävän pesätarpeita.  Nyt varsinkin äänet ovat lisääntyneet.  Joutsenet huutavat lammikoissaan, hakevat paria tai reviiriä.  Ei voi edes kaupungeissa olla huomaamatta lintujen tohinaa.

Vähitellen lumi väistyy ja antaa maan tulla esiin.  Välillä voi tulla lunta tai räntää, silti kevät etenee.  Tietenkin puutarhassa huomaa silmujen olevan valmiita aukeamaan, kunhan vielä lämpö lisääntyy. Raparperi on ensimmäisiä tulijoita.  

Pakko oli taas rämpiä katsomaan joutsenia.  Ne metelöivät ja katselivat ympärilleen.  En halunnut niitä häiritä sen enempää, enkä kahlannut lähemmäs.  Äänetkin kuuluivat monen kilometrin päähän.  Välillä tuntee itsensä lintubongaajaksi, vaikka en tunnista lintuja, kuin ihan tavalliset.

Ojat jo alkavat valuttaa vesiä järveen päin.  Ne solisevat kuin isommatkin purot.  Vesi puskee läpi lumien ja jäiden, sulattaen niitä.

Raparperi urheana nostaa päätään melkein jään läpi.  En edes oikein muistanut istuttaneeni sitä uudestaan syksyllä.  Nyt se näytti voimansa.  

Me heräsimme ostamaan jätesäiliön mökille.  Se kai on jo lakikin olemassa.  Olemme aina vieneet jätteet mukanamme kaupunkiin, paitsi kompostoitavat tuotteet.  Sekajätelaatikko käydään tyhjentämässä kerran kuukaudessa.  Se on helpotus meidän jätehuollossamme.  Kaikenlaista lajittelua ja kierrätystä  koetamme harrastaa, mutta jotain on pakko heittää ihan pois.  Luonto kiittää mitä enemmän on pois roskia luonnosta

Vielä ollaan uunilämmön varassa.  Uskon ja toivon auringon alkavan näyttäytyvän meillekin tänne pilviselle länsirannikolle.