Kesä alkaa olla voitonpuolella, kun ensimmäiset itse kasvatetut perunat, tomaatit ja kesäkurpitsat on syöty. Niiden herkullisuudesta ei varmaan kellään ole vastaväitteitä. Ulkonäöstä tai koosta voi olla sanomista, mutta onhan ne itse kasvatettuja. Se on suurin syy herkullisuuden tuntemukseen. Siihen vielä lisätään metsästä noukituista kantarelleista tehty kastike niiden perunoiden kanssa, voi että on hyvää.
Ensimmäisen mustikkaretken saalis oli vain kolme litraa. Siitä riittää jo moneksi kertaa. En havittele kymmeniä litroja, en ole niitä myymään menossa. Mansikoita on jo pakastimessa, joten ihan riittävästi niitä on. Vadelmia vielä havittelen, ne ovat vielä raakilevaiheessa.
Suomen luonto on hyvä, kun siellä kasvaa kaikenlaista superruokaa. Kaikki vain pientä vaivannäköä nähden. Puutarhassa kasvatettujen kanssa saa nähdä enemmän vaivaa.
On liljojen ja ruusujen aika.
Kaunista puutarhaa ja luontoa täytyy muistella, kun vaeltelee syvissä vesissä. Yhtenä päivänä piti kirjoittaa tämäkin runo
Kuin seisovaa vettä
elämä
musta lampi
tyyni järvi
kuralätäkkö
onko tulevaisuutta
tuleeko virta vielä
viemään pois
synkkyyden
siihen täytyy
luottaa
ja luotankin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.