Mökkipäivät koostuvat yleensä puutarhassa haahuilusta. Välillä tulee tartuttua johonkin tähdelliseen tehtävään, kuten matonpesuun, kasvimaan kitkemiseen ja ihmettelyyn, miksi kaikki kasvaa niin hitaasti. Kevät oli myöhässä ja nyt on tullut oltua mökillä kauemmin niin tuntuu, ettei mikään edisty. Mikä on väärä luulo. Alppiruusut alkavat pikkuhiljaa avamaan nuppujaan. Kasvimaallakin pavuntaimet kohottavat vartensa mullasta ulos. Sitä vaan on niin kärsimätön.
Odotellessa voi käväistä metsässä ihailemassa kielojen kukintaa.
Matonpesu on rankkaa puuhaa. Joka kesä siihen on ryhdyttävä jos ei halua maksaa pesusta eikä ole varaa aina ostaa uusia mattoja. En ole ikinä kuullut miten muissa maissa hoidetaan mattojen pesu tai pestäänkö niitä pesupaikoilla. Siinä ainakin sai hyvin liikuntaa vaikka puolisokin oli talkoissa mukana. Lyhyyteni takia olin ihan märkäkin pesun loputtua. On se vaan niin mukava urakan jälkeen katsella kuivuvia mattoja ja haistella mäntysuovan tuoksua. Olkoon vaan vanhanaikaista, mutta en tavasta luovu niin kauan kuin jaksan sitä tehdä.
Nyt vähän ilma lämpesikin ja tuli vierailtua maaseututorilla ostamassa uusia perunoita ja kalaa. Kahvitkin tuli nautittua lähinähtävyyden terassilla. Tai lähi ja lähi. Lenkin pituudeksi tuli 60 km.
Erilaista puuhaa kuin kotona. Kotona ehtii olemaan vielä paljon. Nyt pitäisi osata nauttia aurinkoisista päivistä silloin kun niitä on.
Kun tulee pidempijaksoinen pouta, onkin ryhdyttävä mattopyykillä. Sillä kesä alkaa!
VastaaPoista