Siirry pääsisältöön

Mökkipäivät

 Mökkipäivät koostuvat yleensä puutarhassa haahuilusta.  Välillä tulee tartuttua johonkin tähdelliseen tehtävään, kuten matonpesuun, kasvimaan kitkemiseen ja ihmettelyyn, miksi kaikki kasvaa niin hitaasti.  Kevät oli myöhässä ja nyt on tullut oltua mökillä kauemmin niin tuntuu, ettei mikään edisty.  Mikä on väärä luulo.  Alppiruusut alkavat pikkuhiljaa avamaan nuppujaan.  Kasvimaallakin pavuntaimet kohottavat vartensa mullasta ulos.  Sitä vaan on niin kärsimätön.


Odotellessa voi käväistä metsässä ihailemassa kielojen kukintaa.


Matonpesu on rankkaa puuhaa.  Joka kesä siihen on ryhdyttävä jos ei halua maksaa pesusta eikä ole varaa aina ostaa uusia mattoja.  En ole ikinä kuullut miten muissa maissa hoidetaan mattojen pesu tai pestäänkö niitä pesupaikoilla. Siinä ainakin sai hyvin liikuntaa vaikka puolisokin oli talkoissa mukana.  Lyhyyteni takia olin ihan märkäkin pesun loputtua.  On se vaan niin mukava urakan jälkeen katsella kuivuvia mattoja ja haistella mäntysuovan tuoksua.  Olkoon vaan vanhanaikaista, mutta en tavasta luovu niin kauan kuin jaksan sitä tehdä.


Nyt vähän ilma lämpesikin ja tuli vierailtua maaseututorilla ostamassa uusia perunoita ja kalaa.  Kahvitkin tuli nautittua lähinähtävyyden terassilla.  Tai lähi ja lähi.  Lenkin pituudeksi tuli 60 km.

Erilaista puuhaa kuin kotona.  Kotona ehtii olemaan vielä paljon. Nyt pitäisi osata nauttia aurinkoisista päivistä silloin kun niitä on.





Kommentit

  1. Kun tulee pidempijaksoinen pouta, onkin ryhdyttävä mattopyykillä. Sillä kesä alkaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen