Pullaa ja muuta puuhailua

 Välillä tulee päiviä jolloin ei viitsi nenäänsä työntää ulko-ovesta ulos.  Silloin ryhdyn leipomaan tai teeskentelen tekeväni jotain tärkeää.  Aina on odottamassa jotain ommeltavaa tai siivottavaa.  Tällä hetkellä kaapissa odottaa vanhat verhot kirpparilta, jotka pitäisi halkaista ja lyhentää mökin pieniin ikkunoihin.  Kaikkein eniten pidän leipomisesta.

Pullien leipomisessa on jotain rauhoittavaa.  Saa muovailla käsissään taikinaa.  Mahtaako saviveistoksen tekijällä olla sama juttu.

Litraa pienempää taikinaa ei kannata pyöräyttää.  Melkein olin kuin strömsöössä, kun laitoin sieltä ottamani neuvon.  En laittanut erikseen kanelipullien väliin rasvaa, kanelia ja sokeria vaan tein seoksen.  Määrän löysin netistä  100g pehmeää voita, desilitra sokeria ja 2 rkl kanelia sekaisin.  Se olikin helppo sivellä.  Maistuivat enemmän kanelilta, kuin aiemmat pullani.  Kaakunkin leivoin.  Me olemme aikamoisia makureita.

Kukkien kanssa olen myös häärännyt.  Uutena istutettavana posliinikukka.  Sen sanotaan olevan helppohoitoinen,  niinhän ne aina lupailevat.   Aina täytyy täydentää kukkahyllyä.

Harventunut kahvipensas ja traakkipuu saavat olla vierustovereita.  Toivottavasti ottavat voimaa toisiltaan ja kasvavat ja komistuvat.

Uusi lumi vanhan surma

 Uutta lunta tuli vanhan päälle.  Ei sitä täällä länsirannikolla ollut, kuin 3 cm.  On taas niin talvisen näköistä.  Kieltämättä kaunis valkoinen lumi näyttää hienolta, pumpulimaiselta.  ei se ehkä kauaa kestä, on luvattu lämpenevää.  Sitä piti käydä kuvaamassa.  Aurinkokin paistoi.  

En lähtenyt lenkille, vaikka mieli teki.  Tein juuri eilen aika pitkän sauvakävelylenkin.  Metsässä oli ihan eri maisemat.  Lähimetsä on muutenkin hunningolla.  Puita siellä on ollut kaatuneena.  Viimeinen myrsky teki vielä hurjaa jälkeä.

Sauvakävely runkojen seassa oli aika haastavaa.  En tiedä onko tämä joku luonnontilaan jätetty kappale, mutta ulkoilu siellä ei ole mukavaa.

Lunta siellä ei vielä eilen ollut.  Puita sen sijaan kumollaan satojen metrien alalla.

 

Voi olla, että siellä ötökät viihtyy nyt paremmin, ihminen ei.

Kyllä kaunista lumimaisemaa mieluummin katsoo.  

Runo on vuodelta 2009

 Talvi

Lumi on linna

lumi on harso

lumi on sade maahan saakka

lumi on hiutale

lumi on räntä

lumi on maan valkoinen taakka

Mökkikausi lähestyy

 Vääjäämättä mökkikausi lähestyy.  Kuukauden päästä laitetaan ensimmäiset puut hellaan ja aloitetaan lämmitys.  Ei ihan vielä koko aikaa siellä olla, mutta aika paljon kuitenkin.  Onhan mökin asiat olleet mielessä ja onhan siellä käyty pikipäiten katsomassa ja tarkastamassa tilannetta.  Kuvia on mökistä otettu suunnasta jos toisesta, ettei sen ulkonäkö ole unohtumaan päin.  Pakkaset ovat olleet niin kovia, lämmittäminen näin kovilla pakkasilla olisi voinut hajottaa uunin.

Kaikkein mieluisin kuva on entisen työkaverin valokuvasta maalaama taulu.  Siinä lyhyt pihatie näyttää niin kutsuvalta.

Vanha yli satavuotias mökki sopii hyvin kesäiseksi keitaaksi.  Talvisin en enää siellä viihtyisi.  Se vaatisi niin valtavan remontin, että ei kannata.  Se saa olla tuommoinen sen ajan mitä me siellä pystymme käymään.  

Pieni ja punainen, sellainen on mökki.  Se on ollut vuosien saatossa puun värinen ja vihreä.  Punainen se on ollut aika monta vuosikymmentä.  En osaisi sitä muun värisenä katsella.

Mökki on vilahdellut blogini kuvissa joka vuodenaikana.  Juhannuksena ja talvikuvissa.

En osaa sanoa kaipaisinko mökkiä jos  vallan täytyisi lopettaa käyminen siellä.  En usko, en ole kovin ikävöivä paikkoja kohtaan.  Ihmisiä kyllä, mutta ei paikkoja.

Aamiainen on tärkeä

 Aamiaisen sanotaan olevan tärkeä tai tärkein päivän aterioista.  Olen koittanut totuttaa itseni syömään jotain.  Välillä se jää voileipään ja kahviin.  On edes se voileipä siinä.  Puuroista pidän, mutta tuntuu vaivalloiselta keittää aamulla mitään pitkäaikaista.  Teen usein jotain puuroa, jota voin lämmittää parina seuraavana aamuna.  Kaurapuurokin on tylsää syötävää joka aamu.  Yleensä syön kaurahiutaleet jogurtin kanssa ja jotain makeudeksi, hilloaa tai marjoja.

Tänään mietin voisiko yhdistää puolukan ja riisipuuron ja löysin heti reseptin.  Siitä tulee kaksi annosta.  Sitä voi tehdä mistä maidosta vaan.  Minä tein rasvattomasta maidosta ja sokerina käytin karppisokeria.  Siitä tuli näin kevytversio.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/838565/Puolukka%20riisipuuro%202%20annosta/

Mysli on yleensä minulle liian kovaa ja makeaa.  

Joskus harvoin teen pannulla röyhelökananmunaa.  Se on kokkelia ilman maitoa.  Vähän voita ja suolaa lisäksi, niin on ihan hyvää.

Muita aamiaisia:

 smoothiet

uunipuurot

pannukakut tai letut

paahdetut leivät, ruisleipäkin on todella hyvää paahdettuna

Aamiaisen runsaus riippuu tietenkin tekijän tekemisen haluista ja mistä pitää.  Onneksi minun ei tarvitse tehdä kuin itselleni.  Kumppani tekee itse aamiaisensa.

Kissa seuraa tarkasti mitä tehdään.

Minun aamiaiseni tänään:  Salakis jogurttia,  vähän mustikkahilloa ja kaurahiutaleita ruokalusikallinen.  Paahtoleipä, voi ja kahvi.  sillä pärjäsin hyvin puoleen päivään.

Kukkia ja ulkoilua

 Kliivia aukaisi kukkansa, yhden vain.  Toivottavasti se synnyttää vielä muitakin.  Onnistuin runsastamaan sen kasvua.  Ruukku alkaa olla jo hiukan pieni.  En sitä kuitenkaan vielä jakanut, kun on kukassa.  En tiedä auttaisiko joku ilmankosteuttaja kukkia pärjäämään paremmin kuivassa ilmassa.  Kenties se auttaisi ihmistäkin hengittämään paremmin.

Vaihdoin jo muutamaan kukkaan mullatkin.  Ostin uuden kukankin, Traakkipuun.  Montaa kukkaa olen kokeillut ja jokunen pärjääkin.  Pitäisi tehdä itselle lista kukista, mikä kestää kovempaa kastelua, mikä pärjää vähemmällä.  Yleensä tuhoan kukat liikakastelulla, kun en muista koska olen kastellut viimeksi.

Pakkasesta huolimatta tehtiin ulkoilulenkki meren rannalle.  Tuuleton sää on antanut jäätymiselle mahdollisuuden.  Ainoastaan laivareitti oli jäätön.  Pidän pakkassäästä, tuntuu kunnon talvelta.  Vaatteita on aina mahdollista lisätä.

Maisemat olivat ainakin yhtä hyvät kuin kesällä.  En juurikaan käy Yyterissä tai Kallossa kesällä.  Katselisin näitä maisemia enemminkin talvella.