Luonnon äänet suorastaan tuntuvat kehossa keväällä. Taivaanvuohen tekemät äänet taivaalla, tikan napsutus lähimetsikössä, mustarastaan soinnit ja töyhtöhyypän viheltely pellolla. Pääsiäinen on aika myöhään tänä vuonna ja on muutenkin lämmintä.
Käännähtelen mökin pihassa suuntaan jos toiseen ja kuuntelen konserttia. Linnuilla on kiire pesän perustamisessa tulevalle perheelleen.
Ihmisellä kaikki toiminta on paljon hitaampaa. Mietiskelen tekisinko sitä vai tuota. Tällä mökkireissulla iski se kaikkein rankin homma. Piti saada tunkiokierto tehtyä. Ensin pari vuotta kypsytetyn kompostin kärräsin uuteen kasvipenkkiin, jonka toteutin kaivamatta. Vuoden vanhan kompostin kaadoin kypsymään. Huussipöntön tyhjensin sen paikalle. Saa taas istahtaa tekemään ruskeata kultaa.
Minä tein penkin vain kurpitsoita varten sopivaan paikkaan nurmikolle. En tiedä onko se ihan oikeaoppisesti tehty. Paksua pahvia laitoin alle ja haravoituja risuja, laitoin vielä pienen rikkinäisen maton. Kompostia ja tuoretta multaa sekaisin. Siihen tulee vielä lisää multaa, kun istutuksen aika on.
https://www.kekkila.fi/artikkeli/nain-perustat-no-dig-kasvimaan/
Paljon on vielä tehtävää. Haravointia ei sovi unohtaa vaikka syksyllä haravoitiin hyvin. Multaa jo vähän hankittiin, mutta täytyy vielä himmata. Näkemistä alkaa olla puutarhassa. Pientä edistymistä on havaittavissa. Ruttojuuren kukat ovat nousseet pintaan.
Kotoa tuotu omenapuu, joka oli laho saa vielä tehdä viimeisen palveluksen koristeena. Kuoritut oksat voivat olla vaikka lintujen levähdyspaikka.
Ystävämme kyy oli tullut ihmettelemään kevättä. Ei sitä tapettu, se meni karkuun aitan alle. Tuntee elävänsä luonnossa, kun tällaista näkee.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.