Siirry pääsisältöön

Olen lihan ystävä

 Olen ihmetellyt viime aikoina miten yhdistykset ja muut ovat lähteneet luopumaan lihan käytöstä.  Pidän kasvisruuistakin, mutta lihasta vallan luopuminen tuntuu hurjalta.  Ruokatarjoilussa pitäisi olla kaikille mieluisaa tarjottavaa.  En usko, että kaikki ovat valmiina jättämään lihan syöntiä.  Sitä voi vähentää ja lisätä kasviksia, en sitä kiellä, mutta lihan kokonaan pois jättäminen lisäisi maaseudun tyhjentymistä entisestään.  

Näin notkuvia lihatiskejä ei Suomessa enää näe.  Tämä kuva on Riikasta muutama vuosi sitten.  


Olen lapsesta saakka syönyt lihaa ja kasviksia yhdessä laitettuna.  Karjalanpaistia ei saa soijasta.  Kaalilaatikko ja hernekeitto olivat parasta lapsena  ja myös nykyäänkin.  Jauhelihaa tulee käytettyä runsaasti. 

Laitoin jauhelihakastiketta vähän eri tavalla:

400 g jauhelihaa

1-2 valkosipulin kynttä

2 tomaattia kuorittuna tai 1,5 dl tomaattimursketta

2 dl pippuriruokakermaa tai muuta kermaa

mustapippuria

tarvittaessa suolaa ja lisänestettä

Tomaatista lähtee kuori helposti, kun sitä pitää kiehuvassa vedessä n. minuutin ajan haarukan avulla.  Ohut kuori irtoaa veitseä apuna käyttäen.  Myös kanta kannattaa poistaa.

Pannulle laitetaan paistumaan jauheliha, tomaattimurske, valkosipuli, mustapippuri ja paistetaan kypsäksi.   Lisätään kerma.  Jos kerma on maustettua ei tarvita suolaa.  Kiehautetaan 3-4 minuuttia.  Kastike sopii hyvin spagetin kanssa.



Liha on toki kallistunut ja sitä kannattaa vähän hamstrata alennuksista.  Pakastaa ja käyttää kun on tarve.  Minulla on nytkin pakkasessa porsaan lihaa sisäfileenä ja ulkofileenä, sekä jauhelihaa.  Broileria olen pakastanut.  

Käytän myös maksaa jauhettuna ja palana.  Siankylki on meillä herkkuruokaa. Veripalttu perunasoseen ja puolukkahillon kera maittaa, Lihakeittoa tehdään aina iso kattilallinen. Sitä syödään vähintään kolme päivää,  se tulee halvaksi.

Vihanneksia ja muita kasviksia  laitetaan melkein joka päivä.  Ainakin peruna on hyvin mukana.  Kaikki ruoka on hyvää, ei kannata luopua mistään jos ei terveyden  takia ole pakko.  Kohtuulliset ruoka-annokset ovat hyvä neuvo, jota minun on välillä vaikea noudattaa.



Kahvin kanssa tein mahdottoman hyviä sitruunamuffinit, ohjeen otin Yhteishyvän sivulta, maistuivat tarpeeksi sitruunaisilta.

https://yhteishyva.fi/reseptit/sitruunamuffinit/recipe-2568


 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...