Vanhat rakennukset

Ulkoillessani ihailen vielä olemassa olevia kunnostettuja rakennuksia. Varsinkin piharakennuksia on vielä jäljellä. Navetat, aitat ja muut rakennukset tuovat pihoihin kauneutta. Ne muistuttavat entisestä elämästä. Ne säilyvät varsinkin kunnostettuna vuosisatoja. On vielä ihmisiä, jotka eivät hävitä kaikkea olemassa olevaa. Ymmärrän ihmisten halun kotinsa sisältävän kaikki mukavuudet. Ei silti kaikkea pidä hävittää.

Nyt viikko sitten olleen myrskyn aikana hävisi sähköt monelta sadalta talolta ja moneksi päiväksi. Me emme olleet siinä joukossa. Meillä olisikin tullut kylmä, eikä vettä olisi tullut hanasta. Jos joskus sellainen kävisi, meidän pitäisi siirtyä mökille. Siellä olisi uunit ja hellat, puita riittäisi, vettä olisi kaivossa ja saunassa pääsisi pesulle.

Ainakin puulämmitys pitäisi mahdollistaa mahdollisemman monessa taloudessa. Kenties sitä ei tarvittaisi kovin usein jos on muita lämmitysmuotoja, mutta varalla olevana se olisi hyvä.

Vanhat kellarit 1895

Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ovat ottaneet ammatikseen vanhan kunnostamisen. Heille riittää töitä niin paljon kuin vain jaksavat ja haluavat tehdä töitä. Luin juuri Porilainen - lehdestä yhdestä ammatin vaihtajasta, joka korjaa vanhoja ikkunoita. Puolen vuoden jono on tällä hetkellä. Työt ovat vaativia ja työläitä, mutta töitä riittää.

Kaupungissakin voidaan säilyttää vanhoja rakennuksia. Nykyisin tyhjänä oleva kunnostettu vanha sähkölaitos odottaa seuraavaa vuokraajaa tai ostajaa.

Vanha sähkölaitos

Kaikkea ei tarvitse säilyttää. Todella huonoon kuntoon menneet rakennukset pitää purkaa. Niitä vain ei saisi päästää huonoon kuntoon ja käyttämättömiksi. Ne joku tulee ja polttaa kuitenkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Hae tästä blogista