Reissulla Ruotsiin ja takaisin

Reissu on joskus mukava lisä tähän elämän kulkuun. Jos ei nyt mitään luxusta niin erilaista kumminkin. Moneen kertaan on tätäkin matkaa kuljettu. Turku on isompi kaupunki, kuin Pori ja joen ranta on hyvin käytetty hyväksi. Kaikenlaista katsomista löytyy. Sattui vielä aurinkoinen hetki viettää rantakäytävällä. Aurinko kimmelsi ikkunoissa.

Kukkiakin piti ihailla. Vielä on sen verran lämmintä, että jotkut kukat viihtyvät.

Ilma oli +15 eikä tarvinnut toppatakkia pukea päälle. Jatkoimme Viking Grace laivalle, jossa ei oikein sillä lailla meikäläiselle tekemistä löydy, kuin syöminen ja meren katselu. Meri onkin kaunis joka vuoden aikana .

Sattui sielläkin yksi auringon pilkahdus sateen seassa. Ei kannella viitsinyt oleskella. hiukan vain raitista ilmaa hengittämässä. Hyvän paikan löysimme loppumatkasta maiseman ihailuun. Meri on rauhoittava.

Laivoja nähtiin isoja ja pieniä. Purjeveneet näyttivät pikkuruisilta isojen laivojen seassa. Paljon reitillä kulkee liikennettä. Finnlines kulkee Naantalista.

Laivassa ihmiset kuljeskelivat edestakaisin, tehden kuka mitäkin. Musiikki ei tällä reissulla ollut kovin mukavaa meidän korville. Monilla näytti olevan mukana korttipakkoja, ristikkolehtiä ja muunlaisia ajantappokeinoja. Minäkin lähetin pari korttia postcrossajille. Niihin sai Ahvenanmaa leiman, kun vei ne infoon ennen Maarianhaminaa.

Kivan näköinen koriste seisoi käytävässä. Tekokoivuun oli tehty kukkia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsinlaiva

Ruotsin risteilyillä on pitkä historia. 1960 - luvulla on varsinainen autolauttamatkailu alkanut. En muista koska olen tehnyt ensimmäisen matkan. Silloin ei vaadittu kaikilla olevan hyttiä varattuna. Siellä nukuttiin milloin missäkin. Se oli olevinaan niin hienoa. Ei sellaista enää kaipaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Hae tästä blogista