Aikaa on harrastaa

 Vuodessa on 365 päivää ja 52 viikkoa. Vaikka nukkuisi sen suositellun 8 tuntia vuorokaudessa niin aikaa jää ihan hirmuisesti, kun ei tarvitse käydä enää töissä.  Eläkeläisen ei tarvitse enää huolehtia työasioista, lasten kasvatuksesta tai lapsenlapsien hoidosta.  

Tilalle ovat tulleet harrastukset, jotka olivat kauan säästöliekillä. Lukeminen ja kirjoittaminen ja kirjoittamisen suunnittelu vievät aikaa ja nyt niihin voi uppoutua mielin määrin. Puutarha vaatii puolet vuodesta työntekijää, kasvattajaa ja suunnittelijaa.  Harrastukseni lisääntyivät vapaa-ajan lisääntyessä.  Olen jo vaihtanutkin kokeiltuja harrastuksia.  Missään harrastuksessa ei tarvitse roikkua jos se ei tunnukkaan hyvältä

Sain säilöttyä syksyn ruskaa ikkunakoristeen läpi, joka on muutenkin hienosti tehty ja ilhduttanut minua monen vuoden ajan.

Nyt eletään sitä aikaa, kun kynttilöitä laitetaan lyhtyihin pimeyden vastaiskuksi.  Sieltä ne kajastavat sisällekin, tuovat lämpöä kylmään mieleen.

Joka päivä mietin mitä laittaisin ruuaksi, mitä kohtaa kodissa kohentaisin ja miten pidän itseni kunnossa kaiken ikää.  Kunnossa pitäminen on helppoa jos löytää mukavia  liikuntamuotoja.  Kuntojumppa, uinti ja lenkit ovat hyvän kunnon salaisuus.

Välillä voi loikoa sohvalla kissan lailla, jalat kohti taivasta.  Siinä voi mietiskellä seuraavaa siirtoa elämässä.   

Eläkkeellä oleminen on ihan mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Porinaa ja valokuvia Porista

 

Porin  puistoihin on istutettu paljon syksyisin värikkääksi tulevia puita.  Kävin niitä valokuvaamassa ja mietin minulle tärkeitä paikkoja kotikaupungissani.  Ei sitä tule usein miettineeksi mikä minnekin vetää.  Usein kysellään porilaisilta, mitkä ne Porin hienoimmat paikat ovat.  Hienoimmiksi usein mainitaan Yyteri, Kirjurinluoto ja Kallo.  Ovatko  ne sitten tärkeimpiä paikkoja itse kullekin.  

On hienoa, että keskustassa on paljon puita.  Ei keskusta saa olla pelkästään katuja ja korkeita taloja.  Viihtyvyys on avainsana.

Kirjurinluto on ollut kaupungin ulkoilijoille hyvä paikka.  Sinne on kesäisin tullut ehkä liikaakin tapahtumia. Kaupunkilaiset, jotka eivät tapahtumista välitä, on siirretty laitamille.  

Sauna sinne sopii ihan hyvin.  Siihen ainakin tottuu ajan mittaan.

Uimahalli on ollut minulle tärkeämpi paikka, kuin Yyteri, Yyterissä voin käydä kävelemässä syksyisin nauttimassa syystuulista, mutta uimahallissa käyn uimisen takia.  En ole auringosta nauttiva.

Maauimalakin on paikoista kymmenen joukossa ja Isomäen metsä.  Kirjasto taitaa olla kärjessä.  Harmi oli lähikirjastoni sulkeminen.  Pääsen minä vielä pääkirjastoonkin.  Mitä selllaisella kirjastolla tekee johon voi vain tilata haluamiaan kirjoja.  Minä haluan kulkea hyllyjen välissä ja löytää yllätyksiä kirjojen muodossa.

Tärkeät paikat minulle Porissa kodin lisäksi

- Kirjasto

- Uimahalli

- Ruosniemi

- Maauimala

- Porin metsä

- Kirjurinluoto

- Kokemäenjoki

- Teatteri

-  Tori

Ruosniemen metsä lähimetsänä houkuttelee enemmän.  Ihmettelen välillä miksi sinne ei satsata enempää kuntoilijoille ja ulkoilijoille.

Pori on hieno paikka, on merta, on metsää.  Vähän tasaistahan maasto on.  On silti vastatuulta tarpeeksi, kyllä se pienen mäen rasitusta vastaa.

Pyörällä jaksaa kulkea, kun ei ole mäkiä.  samoin kävellen.  Linja-autokyydeistä minulla ei ole paljon kokemusta.  Joko ne kulkevat väärään aikaan tai väärään paikkaan.  On tämä sen verran iso kaupunki, vaatii oman kulkuneuvon kulkemiseen.

Runo kirjastani Kaipaus

Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua

ei voi kääntää

vai voiko.

Vähän taas sisäkukkasista

 Aina sanotaan kevään olevan paras istutusaika kukkasille.  Minkä takia niitä sitten on myynnissä pimeimpänä aikana.  Viherkasveja niitä on silti enemmistö.  Piti sitä kuitenkin riskeerata ja ostin yhden pois heitetyn kasvin tilalle Aito Aloekasvin.  Sen pitäisi viihtyä kuivemmissakin tiloissa.  

Siitä mainittiin ohjeissa seuraavaa: "Lääkealoe on helppohoitoinen, kunhan se saa kasvaa rauhassa, maltillisella kastelulla ja runsaan valon kasvupaikalla. Lehdet ovat paksut ja nahkeat ja lääkealoe kykenee varastoimaan lehtiinsä kosteutta pitkiksi ajoiksi. Kasvin voi jättää huoletta vailla hoitoa muutamaksi viikoksi."

Siitä voi napsaista palasen jos ihossa on joku tulehdus.

https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/laakealoe/

Nukkumaijan lehdet ovat hienot ja sekin kestää hyvin.  Ei ihan aurinkoisessa paikassa ja normaalissa kosteudessa.  Oikeastaan lehtikasvit, jotka eivät kuki tai kukkivat harvemmin, ovat melkein hienompia.  

Onhan minulla vielä Saintpaulia.  Siitäkin on hyvät kokemukset, paitsi yhden kerran olen onnistunut senkin hävittämään.  Olisikohan nyt parempi onni.  Sitä pitäisi kastella vain aluslautasen kautta.  Ilmeisesti siinä olen tehnyt virheen.  Liika vesi ei sovi kaikille.

https://yhteishyva.fi/artikkeli/nain-saat-saintpaulian-kukkimaan-useita-kertoja-vu/article-874602

Pihalla alkavat kaikki kuihtua ja vihreys häviää, silloin on sisäkasvien aika ilahduttaa ja antaa voimaa.  En voisi olla ilman kasveja vaikka niitä välillä joutuu poistamaan, kun ei huomaa lukea ohjeita tai olosuhteet ovat ihan väärät.

Marjaretki meni katseluksi

 Kun ei ole paljon poimittavaa metsässä niin ehtii tutkailla ja ihastella metsää aurinkoisena päivänä.  Sen verran oli onneksi viileää ja tuuli, etteivät hirvikärpäset kiusanneet.  

Metsäretket ovat mökkiläiselle antoisinta aikaa.  Varsinkin loppukesästä ja syksyisin, kun mättäät pursuavat poimittavaa.  Tämä vuosi on ollut hyvä sienivuosi, eikä marjavuosikaan ollut huono. Vielä näin lokakuussa kävin puolukoita katselemassa.  Katselemiseksi se melkein jäikin.  2,5 l sain tunnin pyörimisen jälkeen. Muut poimijat olivat olleet ahkeria vai linnutko olivat syöneet.  Toki ne ylikypsinä putoilevat maahan.

Marjastaessa kannattaa muutenkin katsella ympärilleen.  Kumartuneena ja ympäri pyöriessä voi suunnat menna sekaisin tutussakin metsässä.  Varsinkin yksin kulkiessa ja jos menee pidemmälle metsään.

Pari kertaa on tullut kuljettua harhaan.  Sen takia kannan mukanani kännykkää, josta saa kartan esille.

Punainen ämpäri näkyvällä paikalla auttaa hiukan.

Marjattomassa metsässä huomaa muutoksia.  Kelottumassa oleva puukin sattui silmiin.  Useimmiten silmät seuraavat maata marjojen tai sienien perään.  Sieneni olen jo noukkinut ja puolukoitakin ämpärillisen.

Syysilma on raikas ja syksyisen metsän tuksu muheva, maanläheinen, ettei retken suhteen kannattanut valittaa.

Vähän sentäänn ruskan väriäkin sain tähän juttuun.  Tuhkamarja oli varjäytynyt.

Jätkänkynttiläkin sytytettiin illan hämärtyessä.  Alkaa olla viimeisiä mökki-iltoja tänä vuonna, milloin voi olla pidempään ulkona.