Kuvatervehdys takapihalta

 Ohra alkaa pian olla valmista.  Käkikin on lakannut kukkumasta.

Ruukkukasvit ovat säilyneet kuumista päivistä huolimatta

Omenapuuhun ei tule paljon omenoita.

Oreganot jätin kukkimaan perhosten ja kimalaisten iloksi.  Kissakin tykkää käydä häkissään ulkoilmaa haistelemassa.

Takapihalla on välillä mukava kahvitella.

Kärhö sai hyvän tuen kasvulleen lahonneesta omenpuusta.

Punainen maksaruoho on uljas ja kestävä.

Luonto kasvattaa superruokaa

 Kesä alkaa olla voitonpuolella, kun ensimmäiset itse kasvatetut perunat, tomaatit ja kesäkurpitsat on syöty.  Niiden herkullisuudesta ei varmaan kellään ole vastaväitteitä.  Ulkonäöstä tai koosta voi olla sanomista, mutta onhan ne itse kasvatettuja.  Se on suurin syy herkullisuuden tuntemukseen.  Siihen vielä lisätään metsästä noukituista kantarelleista tehty kastike niiden perunoiden kanssa, voi että on hyvää.

Ensimmäisen mustikkaretken saalis oli vain kolme litraa.  Siitä riittää jo moneksi kertaa.  En havittele kymmeniä litroja, en ole niitä myymään menossa.  Mansikoita on jo pakastimessa, joten ihan riittävästi niitä on.  Vadelmia vielä havittelen, ne ovat vielä raakilevaiheessa.  

Suomen luonto on hyvä, kun siellä kasvaa kaikenlaista superruokaa.  Kaikki vain pientä vaivannäköä nähden.  Puutarhassa kasvatettujen kanssa saa nähdä enemmän vaivaa.  

Kukat taas antavat silmänruokaa, jota ilman ei tule toimeen. 

On liljojen ja ruusujen aika.

Kaunista puutarhaa ja luontoa täytyy muistella, kun vaeltelee syvissä vesissä.  Yhtenä päivänä piti kirjoittaa tämäkin runo

Kuin seisovaa vettä

elämä

musta lampi

tyyni järvi

kuralätäkkö

onko tulevaisuutta

tuleeko virta vielä

viemään pois 

synkkyyden

siihen täytyy

luottaa

ja luotankin

Ei niin onistunut reissu

 Lyhyelläkin matkalla voi kaikki mennä jos ei nyt ihan pieleen niin epäonnistua monelta osin.  Paljon ei ole matkailtu ja nyt parin päivän autoretki pohjoisemmaksi oli suunnitelmissa.  Ensimmäinen ongelma oli sää.  Sade ja ukkonen alkoi parin tunnin ajamisen jälkeen ja jatkui koko päivän voimakkaana.  Ei voitu pysähdellä ulkoilemaan ja ihastelemaan maisemia.  Ei oltu varauduttu sateeseen,

  Topeliuksen taloa pysähdyttiin katsomaan Uusikaarlepyyssä.  Sekin ohitettiin vain valokuvaten.  Vielä oli pitkä matka määränpäähän.

Matkan edetessä alkoi olla terveysongelmia.  Se tuli taas puskan takaa.  Miten yhtäkkiseen sairauteen voi valmistautua.  Ei mitenkään.  Se on vain kestettävä.  Eihän sitä kotiin voinut palata kuumeen ja pääsäryn takia.  

Päästiin hotelliin saakka nukkumaan.  Ei tosin olisi huvittanut mennä uloskaan jos olisi pystynyt. Ulkona satoi edelleen.

Aamulla sentään jaksettiin kiertää Oulun tori ja polliisia ihmettelemässä.  Hiljaista oli vielä siihen aikaan ja matkaa oli jatkaettava.

Jyväskylä oli seuraava etappi.  Pysähdyimme Vaskikellossa kahvilla.

Hotellissa ajattelin jo kestäväni  uintireissun altaalle.  Hotelli oli ottanut säästölinjan, eikä ollut lämmittänyt uima-altaan vettä yhtään.  Vesi oli kylmempää, kuin järvessä.  Se oli kovin lyhyt uintiretki.  Kenties se olisi terveenä onnistunut, mutta ei nyt.  

Mitä tästä opin, en yhtään mitään.  Positiivista tässä oli, että olimme omalla autolla liikkeellä.  Sairastuneita olisi ollut paljon enemmän.

Varjossa viihtyvät

 Varjossa viihtyvät muutkin, kuin minä.  Kasveja on joka paikassa.  Varjossa on syvemmän vihreitä ja kookkaitakin kasveja.  Ne jäävät auringossa pienemmiksi, eivätkä viihdy niin hyvin.  Puolivarjossa viihtyvät melkein kaikki kasvit.  Joskus mökin taakse metsästä siirretyt Kotkansiivet viihtyvät mainiosti varjossa.  Ne kasvavat välillä oikein korkeiksi.  Niillä on seuranaan Japanin Ruttojuuri.  Se ei ole ihan niin villiintyvä ja leviävä,kuin tavallinen ruttojuuri.  Tosin meillä kaikki pysyvät kurissa, kun isännällä on raivaussaha, joka katkaisee paksummatkin kasvit.

Kanukka taitaa olla puolivarjon kasvi. se ei isoja kukkia tee, mutta lehdet ovat hienot.

 

Nauhuskin viihtyy monessa paikassa.  Se oli nyt pakko siirtää ison humalan tieltä toiseen paikkaan, että saa vähän tilaa kukoistaa.  Se ei kärsinyt muutosta yhtään.

Muita varjossa viihtyviä kasveja mökillä on Kuunliljat, jotka täytyy jakaa syksymmällä.  Ne  ovat kasvaneet penkin niin täyteen, alkaa olla ahdasta.  Siperiankurjenmiekkoja jo vähän siirrettiin uuteen paikkaan, johon Kuunliljatkin siirrettin.  Välillä täytyy kukkapenkkejä uudistaa.  Omista kukkapenkeistä riittä jaettavaa, ei aina tarvitse ostaa uusia.

Puutarhan hoidossa on hienoa, kun aina voi suunnitella ja tehdä uutta tai uudistaa vanhaa.  Oman jaksamisen ja viitsimisen mukaan.

Rivitalon takapihalla

 Välillä taas kotona jonkun aikaa.  Takapihalla kukat ovat välillä kovassakin helteessä.  Hyvin ne siellä silti viihtyvät.  Kahden puutarhan loukussa olevana on välillä ihan kivaa, toisinaan ei.  Haluan, että kotonakin ollessa voi ihailla kukkien kasvamista ja kauneutta.  Koitan kaupunkiin laittaa kasveja, jotka viihtyvät auringonpaisteessa ja joutuvat välillä olemaan ilman vettä jos ei satu satamaan. Krassin viritin kasvamaan kissan häkkiä vasten.  Ainakin se kukkii jo, että kai se hyvin viihtyy.

Punaisen maksaruohon luulisi viihtyvän auringonpaisteessa.  Sen värikkäät lehdet tuovat väriä vihreän sekaan.

Vaatimaton kasvualusta kelpaa sillekin. 

Jonkun sortin ruusu kasvaa pellon reunassa.  Tämä on kova leviämään juuriversoilla, joita saa aina leikkurilla ajaa pois.

Kärhö kapuaa omenapuun runkoa pitkin.  Omenapuu ei kasvattanut lainkaan lehtiä, joten siitä on vain runko jäljellä.  No, onpa sitten kärhö koristeena.

Päivänsini on alkanut venkuroida ylöspäin.  vielä ei kukkia näy, mutta olen mielissäni kasvamisesta, koska istutin sen siemenistä.  kevät oli mitä oli, joten sitkeä sekin on krassin ohella.

Nyt kesä on näyttänyt melkein kaiken repertuaarinsa.  On ollut kuivaa, hallaa, sateita veden ja rakeiden kera.  Enä puuttuu lumi.  sitä nyt en halua ennen kuin kesä on ohi.

Ihana sade

 On mahtava kuunnella sateen ropinaa pitkän kuivan kevään ja alkukesän jälkeen.  Ei tarvitse niin huolehtia kastelemisesta, enkä aio vielä murehtia liiallisesta märkyydestä.  Tällä hetkellä olen tyytyväinen.  Kesäkurpitsat ja tomaatit alkoivat kasvaa mökillä eli toiveita on edes pienestä sadosta.  Vadelma kukkii ja tarvitsee vettä.   Sain juuri sipulimaankin perattua, joten antaa veden tulla.

Muutaman päivän kotonaolo ei ollut tehnyt muuta haittaa, kuin vihreän rikkaruohomaton penkkeihin.

Ei mennyt näin pienessä maassa, kuin runsas tunti niiden poistamiseen.  Polvillaan konttasin maat ja kukkapenkit läpi.  Se on minulle paras asento siihen hommaan.

Kotona takapihallakin kukat ja muut kasvit saivat uutta intoa kasvamiseen.  Kasvihuoneessa ensimmäiset tomaatit näkivät päivänvalon.  Paprikakin yrittää parhaansa.

Ihan kuin minunkin mieleni olisi virkistynyt sateesta.  Kuuma ja kuiva sää saa minutkin kuihtumaan ja lakastumaan betonilampaaksi.