Siirry pääsisältöön

Jouluruokien jälkikäsittely

 Kuinka ollakkaan, jouluruokia tuli tehtyä liikaa.  Vaikka etukäteen vannotin itselleni etten tekisi näin.  Pikkuhiljaa ruokia tehdessä niitä kertyi pakastimeen ja jääkaappiin paljon.  Piti muka ajatella, ettei pöytä ole tyhjänä sukuvieraille.  Eihän kukaan syö paljon kaikkea vaan vähän joka kipasta.


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi riisipuuro. Viktorian jäkiruokaa tein pari annsota, puuron joukkoon kermavaahtoa, sokeria vähän sekä vaniljasokeria. Puurosta tein myös räiskäleitä.  Lisäsin puuron joukkoon maitoa, pari kananmunaa, jauhoja ja hyppysellisen suolaa.  Ihan hyviä niistä tuli, syötiin hillon kanssa.   Tosin niitäkin tuli liian monta, hohhoijaa.

Sienikastiketta jäi n. 2 dl.  Tein siitä piirakan.  Valmista piirakkataikinaa kaupasta ja kastikkeen joukkoon laitoin vähän rosollia ja persiljaa, päälle juustoraastetta.

Lehtitaikinasta tein pasteijoita, joiden sisältö koostui kinkusta, aladopista ja sulatesinihomejuustosta.


Ei mitään haluaisi heittää menemään.  Kinkkua laitoin palasen pakastimeen myöhemmin käytettäväksi.  Jouluvieraiden kassiin päätyi pala Saaristolaisleipää ja juustoa.  Rosolliakin laitoin pakastimeen kokeilun vuoksi, ehkä sitä voisi laittaa kasviswokkiin tai soseutettuna kasviskeittoon.

Jouluruuat ovat hyviä, mutta ei niitä peräkkäisinä päivinä halua nauttia, kuin muutaman päivän.  Muistaisinkohan nämä jutut ensi vuonna.

Kommentit

  1. juu näin se on.mutta kaikki on jatkojalostettava.onneksi on pakastin ja kun työt alkavae on syöjiäkin taas 4lisää päivittäin.ei ne jatkojalostetutkaan kauan ole pakastimessa.ensi jouluna varottava kun jää eläkkeelle,ukko ei meinaan syö muuta jouluruokaa kun kinkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, kaikki ruoka pitää käyttää loppuun. Syöjiä jos on monta niin ei ole ongelmaa. Meitä on vain kaksi vanhaa varista, joista toiselle ei kelpaa kaikki.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...