Siirry pääsisältöön

Jouluruokien jälkikäsittely

 Kuinka ollakkaan, jouluruokia tuli tehtyä liikaa.  Vaikka etukäteen vannotin itselleni etten tekisi näin.  Pikkuhiljaa ruokia tehdessä niitä kertyi pakastimeen ja jääkaappiin paljon.  Piti muka ajatella, ettei pöytä ole tyhjänä sukuvieraille.  Eihän kukaan syö paljon kaikkea vaan vähän joka kipasta.


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi riisipuuro. Viktorian jäkiruokaa tein pari annsota, puuron joukkoon kermavaahtoa, sokeria vähän sekä vaniljasokeria. Puurosta tein myös räiskäleitä.  Lisäsin puuron joukkoon maitoa, pari kananmunaa, jauhoja ja hyppysellisen suolaa.  Ihan hyviä niistä tuli, syötiin hillon kanssa.   Tosin niitäkin tuli liian monta, hohhoijaa.

Sienikastiketta jäi n. 2 dl.  Tein siitä piirakan.  Valmista piirakkataikinaa kaupasta ja kastikkeen joukkoon laitoin vähän rosollia ja persiljaa, päälle juustoraastetta.

Lehtitaikinasta tein pasteijoita, joiden sisältö koostui kinkusta, aladopista ja sulatesinihomejuustosta.


Ei mitään haluaisi heittää menemään.  Kinkkua laitoin palasen pakastimeen myöhemmin käytettäväksi.  Jouluvieraiden kassiin päätyi pala Saaristolaisleipää ja juustoa.  Rosolliakin laitoin pakastimeen kokeilun vuoksi, ehkä sitä voisi laittaa kasviswokkiin tai soseutettuna kasviskeittoon.

Jouluruuat ovat hyviä, mutta ei niitä peräkkäisinä päivinä halua nauttia, kuin muutaman päivän.  Muistaisinkohan nämä jutut ensi vuonna.

Kommentit

  1. juu näin se on.mutta kaikki on jatkojalostettava.onneksi on pakastin ja kun työt alkavae on syöjiäkin taas 4lisää päivittäin.ei ne jatkojalostetutkaan kauan ole pakastimessa.ensi jouluna varottava kun jää eläkkeelle,ukko ei meinaan syö muuta jouluruokaa kun kinkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, kaikki ruoka pitää käyttää loppuun. Syöjiä jos on monta niin ei ole ongelmaa. Meitä on vain kaksi vanhaa varista, joista toiselle ei kelpaa kaikki.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen