Ikkunasta tarkkailu antaa elämyksiä värien muodossa. Auringonlaskut ovat olleet kauniita ja värikkäitä. Kauniimmilta ne ehkä näyttäisivät veden yllä. Siihen ei nyt ole mahdollisuutta, on vain katseltava näin. Joka ilta auringonlasku on erivärinen. Välillä kalpea, toisinaan värejä tulvillaan. Takapihallani on vain pelto, joten kyllä siinäkin avaruutta riittää.
Lähiluonnon tarkkailua pitäisi tehdä enemmänkin. Sitä kurkottaa vähän liikaa pois kotoa ja ulos maailmaan vaikka takapihallakin riittäisi ihasteltavaa.
Yhtenä päivänä otin kuvan hangesta johon lumi oli tehnyt kuvioitaan. Se näytti mielestäni maailman kartalta tai meren saaristolta. Erilaiselta, mutta kuitenkin.
Lumien sulaessa pääsee ihastelemaan taas puutarhaa ja ihmettelemään mitä sieltä kampeaa ylös. Vielä ei näy kuin pälviä. Ihan kuin vanhanaikainen kevät. Lumi sulaa hiljakseen eikä sada joka päivä. Täälläpäin on saatu kärvistellä monta talvea vesisateessa ja kurassa. Nyt pitää nauttia auringosta ja sen laskusta ja paistaa vaikka tiikerikakku sen kunniaksi.
Muistan taikinan ulkoa, ei tarvita reseptiä.
200 g voita pehmitän hiukan mikrossa. Sokeria 2 dl, vatkaan sekaisin. Lisään 4 kananmunaa, sekoitellaan. 5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhoa, kermaa tai maitoa 1 dl. Puolet vuokaan ja lopputaikinaan kaakaojauhetta 1 dl. Uuniin n.50 minuutiksi 180 asteeseen. Hyvää tulee.
Ihania kuvia auringonlaskuista! Lähiluonto on todella arvokas asia siitä nauttikaamme! Herkullinen tiikerikakku kruunaa päivän. Mukavaa kevään jatkoa sinulle!
VastaaPoista