Kevät keikkuu

 Kauan odotettu mökille meno ei oikein suosinut ilmojen puolesta.  Kaksi viikkoa kestänyt auringonpaiste muuttui koleaksi ja tuuliseksi.  Luntakin tuli yhtenä päivänä.  Mielen hyvyyttä  ei lisännyt kahden omenapuun jyrsityt rungot.



Jätin puut suojaamatta, kun otaksuin etteivät rusakot enää koske monta vuotta vanhoihin taimiin.  Tämä taimi koki jo ensimmäisenä talvenaan kauriiden käsittelyn.  Luumupuuhun ei oltu koskettu.

Olen nyt kuullut, että vanhojakin puita on järsitty.  Liekö lumisen talven syitä.  Lunta ja pitkää talvea ei ole nähty näillä seuduilla moneen vuoteen, ehkä kymmeneen.

Mustia vadelmiani ei sentään ollut syöty.  Jätin niiden ympärille verkon, joka on ollut paikallaan sen jälkeen, kun ne syötiin maahan saakka.  

Eläimiä täällä kulkee aika paljon vaikka niitä ei juuri näy.  Jälkiä näkyy runsaasti.



Tämä on luultavasti koiran jälki.  Ihmetytti kyllä, kun vierellä ei näkynyt ihmisen jälkiä ja metsätie oli aivan ummessa.  

Metsäkauris oli juossut metsätien yli ja pellon poikki.  Niitäkään ei maalla pääse niin lähelle kuin kaupungissa, ne kun eivät ole niin tottuneet ihmisiin.


Tuuli oli aikamoinen parina päivänä.  Ei tehnyt mieli ulkoilla paljoa.  Mökissä oli onneksi lämmin, kun uunia ja hellaa lämmitettiin.  Sinistä taivasta ei paljon näkynyt.  

Kesää odotellessa pitää vain olla kärsivällinen.  Uskon kesän vielä koittanut.  



Kommentit

  1. No voi harmitus. Me olemme aidanneet koko puutarhan juurikin näiden tuhojen välttämiseksi. Täällä on todella paljon peuroja ja ne syövät myös perennoja mitkä ei ole aidan sisällä. Meillä on myös pihapiiri aidattu osittain heinäseiväs aidalla ja jatkamme sen tekoa kevään kuluessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Jättitatar

Reseptien avulla kaapin tyhjennystä