Siirry pääsisältöön

Koti kuntoon jouluksi

Kodin laittamista on tehtävä aina silloin tällöin.  Jahkailemista se välillä on.  Mitä hankitaan, mitä se maksaa, koska tehdään vai tehdäänkö lainkaan.  Yleensä se tehdään, kun on ihan pakko.  Pesukone tai joku muu vehje hajoaa, silloin on pakko ryhryä toimeen.  Pyykinpesukonettakaan ei oikein kannata korjata kuin ihan pienen vian takia.  Yleensä  kone on kestänyt meillä 10 vuotta, tämä nykyinen on sinnitellyt jo 15 vuotta ja vielä jaksaa.  

Kaikkea ei pysty yhtä aikaa korjaamaan ja laittamaan.  On tehtävä aikataulu rahavarojen takia.  Tänä vuonna sitä ja toisena vuonna tätä.  Suuria remontteja on mietittävä vielä pidempään.  

Rivi- tai kerrostalossa asuva voi jonkun verran laittaa taloyhtiön piikkiin maksuja.  Kiinteät vesikalusteet ainakin, hanat ja pytyn.  Niitäkin vain jos niissä on vikaa. Keittiön hanan saimme taloyhtiön rahoista. Esim. meillä tuli myös suihkun vaihto, se pitää maksaa omasta pörssistä.  Jälkeenpäin ajatellessa ihan turhaa oli odottelu ja kärsiminen huonosta suihkusta.  Ei voinut ottaa kovempaa vesisuihkua ollenkaan, suihku irtosi.

Kaikki mikä liittyy veteen ja viemäröintiin, on yleensä aina hintavaa jos ei osaa tai pysty itse tekemään.  Eikä niitä kannata huonolla ammattitaidolla alkaakaan tekemään, siitä ei tule muuta kuin sutta ja sekundaa.

Joulu on yleensä se aikaraja, mihin tähdätään.  Jouluksi kuntoon, vaikka elämä jatkuu joulun jälkeenkin.  On siinä joulussa siis  jotain hyvääkin, patistaa tekemään ja laittamaan paikat kuntoon.


Syksy oli alkuunsa kaunis, nyt on ollut sateista ja pimeää.  Jouluksi voisi sääkin kirkastua ja sataa muutama sentti lunta, niin sekin olisi kunnossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen