Siirry pääsisältöön

Kevät ja kesä keikkuen tulee

Nyt alkaa olla tekemisen meininki kevättöissä.  Maa on paljastunut lumen alta ja on aika aloittaa kevättyöt todenteolla.  Kevät ja kesä tulee keikkuen, mutta varmasti.
 
 
 
On aika karsia puita ja pensaita, lannoittaa ja ruiskuttaa kevätruiskute puihin ja pensaisiin.  En ole ihan vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, mutta uskon asiantuntijoihin ja ruiskuttelen.
 
 
 
Tuntikausia vierähtää helposti puutarhassa kun suunnittelee ja hiljakseen tekee askareita.  Talvisuojat pois, ei kai rusakotkaan enää kajoa puutarhan kasveihin.  Toivottavasti ne jo löytävät ruokaa luonnosta.
 
Siemenperunat jo ostin ja laitoin vielä kellarin pimeyteen.  Niiden hankinnassa pitää olla aikainen, halutuimmat ostetaan nopeasti loppuun.  Siikliä ostin.  Monta vuotta on mennyt ilman perunanistutusta, mutta nyt taas kiinnosti.
 
Aurinkoa ja sadetta vuorotellen toivon kesäsääksi.  Ei kylmiä päiviä ja jäätävää sadetta kesäpäiviksi.  Puutarhurin toivesää on: yöllä sadetta ja päivällä paistetta.  Ei tarvitsisi kuin lannoitetta lisätä ja kerätä satoa loppukesästä..  Ikinä sellainen ei toteudu tai ehkä kerran 50 vuodessa.
 
 

Kommentit

  1. Keväisiä kuvia. Ihanat nuo leskenlehdet. Minä en ole onnistunut näkemään yhtään leskenlehteä. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä.  Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.