Pidän poluista ja niillä kulkemisesta. Polut eivät näytä heti kaikkea, kuten suora tie. Mutkan takaa voi paljastua jotain odottamatonta. Polku on kaunis itsessäänkin. Sitä ovat talloneet monet jalat, että siitä on tullut kova ja hyvä astua. Päämäärä on usein nopeammin tavoitettavissa, ne ovat oikaisseet matkan lyhemmän kaavan mukaan.
Tämä talvinen polku on kuntoilijoille tarkoitettu, mutta polun ihastelijatkin siellä voivat kävellä ja kuvata.
Polut voivat olla metsäpolkuja tai piennarpolkuja. Ne kiipeävät mäkien päälle ja syöksyvät välillä jyrkkänä alas. Toiset ovat leveitä ja helppokulkuisia, toiset taas vaativaan liikuntaan tarkoitettuja. Aina ne sykähdyttävät.
Sain seinäänikin polun, jota voi ihailla. Seinän peittävä luontotapetti oli hyvä valinta. En tiedä kuinka kestävä se on, mutta nyt se näyttää kauniilta. Polku tuntuu johtavan jonnekin mukavaan paikkaan. Taas löytyi yksi tapa tuoda kesä ja luonto sisälle. Kuvaa katsellessa voi jo tuntea koivunlehtien tuoksun. Mielikuvitus on hyvä olemassa.
Kiva postaus. Minäkin tykkään poluista, sekä luonnossa että puutarhassa. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoista