Siirry pääsisältöön

Takapiha kukkii



 Pieni kukka-asetelmani näyttää mielestäni ihan mukavalta.  Siemenistä kasvatetut samettikukat ja muratti istuvat hyvin yhteen.  Kolmen euron kirppiskori tuo ne näyttävästi esille, ainakin minun mielestäni.
 Kehäkukat siementävät itse ja kasvavat vuodesta toiseen, ne eivät ole vielä pettäneet.  Välillä niitä täytyy karsia, etteivät ne tukehduta muita kukkia. 
 
Kehäkukat kasvavat vaatimattomissakin olosuhteissa.  Multaa niilläkin täytyy olla ja vähän kosteutta.

 
Sain Flammentanzin talvehtimaan, vaikka en sitä mitenkään peitellyt.  Pari oksaa jäätyi, mutta nyt se kukkii.  



 Keltaiset ruusut ovat kauniita, kovaa vesisadetta ne eivät kestä.  Punainen yksinkertainen ruusukin on kaunis.  Molemmista olen unohtanut nimet.

 
 
Pieni pihani alkaa olla jo niin täynnä, ettei oikein sekaan mahdu.  Mitään ei raaskisi poistaa jos ne vain jotenkin kasvavat ja kukkivat.
 
 Kasvihuonekaapissa vaihdoin kurkut munakoisoon.  Luulin, että kurkut tuhoutuivat omaan tumpeluuttani, mutta kyselin puutarhureilta ja sama juttu on käynyt muillekin.  Kurkuille on vaan ollut liian kylmä lämmittämättömissä kasvihuoneissa.
 
Salaattia istutin tällä kertaa ämpäriin. Siemenet olivat aseteltu jo valmiiksi paperiin, joka oli helppo istuttaa ja jokainen siemen kasvoi.  Salaattilaatuja on kahta tai kolmea lajia.  Pari pensaspavun siementäkin on itänyt.  Basilikan siemenetkin vihertävät.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen