Puutarhapolun varrelta

Reissu on joskus mukava lisä tähän elämän kulkuun.  Jos ei nyt mitään luxusta niin erilaista kumminkin. Moneen kertaan on tätäkin matkaa kuljettu.  Turku on isompi kaupunki, kuin Pori ja joen ranta on hyvin käytetty hyväksi.  Kaikenlaista katsomista löytyy.  Sattui vielä aurinkoinen hetki viettää rantakäytävällä.  Aurinko kimmelsi ikkunoissa. Kukkiakin piti ihailla.  Vielä on sen verran lämmintä, että jotkut kukat viihtyvät. Ilma oli +15 eikä tarvinnut toppatakkia pukea päälle.  Jatkoimme Viking Grace laivalle, jossa ei  oikein sillä lailla meikäläiselle tekemistä löydy, kuin syöminen ja meren katselu.  Meri onkin kaunis joka vuoden aikana . Sattui sielläkin yksi auringon pilkahdus sateen seassa.  Ei kannella viitsinyt oleskella.  hiukan vain raitista ilmaa hengittämässä.  Hyvän paikan löysimme loppumatkasta maiseman ihailuun.  Meri on rauhoittava.   Laivoja nähtiin isoja ja pieniä.  Purjeveneet näyttiv...

  Sumu kuuluu syksyyn, varsinkin sumuiset aamut.  Ne ovat vähän salaperäisiä, mutta eivät ollenkaan pelottavia.  Jos on hyvä mielikuvitus, niin sieltä voi löytää mitä vaan.  Eivät ne pahimmat pedot kuitenkaan pellolla lymyile vaan kaupunkien kujilla ja liikekeskuksissa jos uutisia on uskominen. Pyöräilin asioille ja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Ilma oli ihan mukava, sumu vain teki siitä vähän kostean.  Viljat on jo korjattu talteen, sokerijuurikkaat odottavat vielä.  Niitä ei olekaan ennen ollut meidän naapuripellolla kaupungissa.  Toivottavasti ollaan paikalla, kun niitä aletaan korjata.  Sokerijuurikkaasta tehdään myös kuitua, josta on poistettu sokeri.  En ole kokeillut. Sumuisten aamujen lisäksi syksy tuo tullessaan muitakin asioita.  Juuri eilen mietin kynttilän sytyttämistä.  Ei sitä oikein kesällä mieti.  Tosin jätkänkynttilä meillä paloi viimeksi mökillä ollessa.  Pimeässä kaipaa valoa.

  On monta vuotta, kun on tullut näin hieno puolukkasato.  Ei paljon enempää puolukoita voi terttuun kasvaa.  Kyllä tulikin hyvää vispipuuroa kypsistä puolukoita.  Pehmeätä ja maukasta.  Aivan eri makuista, kuin kaupasta ostettava puuro.   Ensimmäiset suppilovahverotkin noukin mukaan.  Niistä sain hyvän lisän omasta maasta kaivettujen perunoiden ja kastikkeen kera.  Vielä lehtikaalista, tomaateista ja omenasta salaatti niin sain terveellisen ja halvan ruuan tehtyä.  Kyllä se kannattaa pientä vaivaa kestää saadakseen hyvää ja puhdasta ruokaa.  Toki kaupastakin löytää hyviä aineksia ruuan tekoon.  Luonnosta löytää myös silmänruokaa.  Vilja on puitu, mutta maisema jäi.   Samminjoki on saanut sateista lisää vettä, eivät kivet näy.  Samminjoki juoksuttaa vetensä Hirvijärveen, josta jatkaa matkaa.     Vene vedettiin jo pois järvestä.  Veden ääreen pääsee ilman venettäkin.  Katselen rannalta. Vene so...

  Syksyn mennessä eteenpäin löysin puutarhasta kauniita kukkia.  Ne antavat pimeään päivään ilon pilkahduksen.  Keväällä istutettu Neilikkaruusu antoi minulle kimpun kukkia. Valkoiset Gladiolukset kukkivat ensin, punaiset nyt vasta.  Vielä ehtii.  Kaikki värit kukissa ovat hienoja, en väheksy mitään.  Oranssin väriset Samettikukat ovat kestäviä ja kauniitä, eivät mitenkään tavallisia tai arkisia. Pitkä ja hoikka aurigonkukka pitää pintansa eika kaadu vaikka tuulee.  Dahliakin jaksaa vielä kukkia. Olen satoihminen ja hamsterihenkinen.  Kerään ja säilön kaikenlaista, mutta kukat antavat puutarhaharrastukseen sen viimeisen säväyksen.  

  Siikaisten motto ja tunnuslause on Luontoa käydä edellä.  Eihän täällä paljon muuta olekaan.  Mökkiläisenä luonto on lähellä ja siellä jo on vaikka ei muuta, kuin astuu ulos ovesta.   Syksyisenä päivänä ei oikein tapahdu mitään erikoista.  Haravointi ja syksyn muut puuhat antavat liikettä ihan tarpeeksi, mutta on mukava välillä lähteä kävelemään ympäristöön.  Kävelylenkillä aistii syysmetsän tuksun ja muutokset luonnossa. Järvi odottaa tyynenä päivänä kylmän tuloa.  Vielä ei ole laituria vedetty rannalle, eikä veneitä pois vedestä.  Vääjäämättä syksy tulee ja silloin vain pitää nauttia siitä mitä on edessä.   Kallion päällä kulkeva pieni polunpätkä avautuu järvelle, joka hohtaa kirkkaana auringonpaisteessa.  Vesi on oikeasti ruskeata.  Se on suolta ja metsästä tullutta vettä. Mieli virkistyy ja jaksaa taas tarttua syystöihin.  Ei ole pakkoa haravoida koko aikaa.  Lehdet putoilevat vielä kuukauden aikaa ainakin....

Aurinkoisen päivän ansiosta piti vähän irrottautua omenista ja puutarhasta.  Kävimme Yyterin    uutta vastaanottokeskusta ihailemassa.  Ranta oli kovin hiljainen.  Ketään ei oikein innosta lähteä rannalle vaikka lämpömittari näyttää +27 astetta.  Onhan syyskuu ja suomalaiset eivät ole tottuneet näin lämpimiin säihin tähän aikaan vuodesta. Vastaanottokeskuksen ulkopaviljongisssa on esittelykuvia Yyteristä.  Siinä voi levähtää ja tutustua alueeseen. Rannalla ei käyty mekään.  Meille riitti näkymät.  Vieno merituuli puhalteli ja aurinko paistoi.  Uusi uljas vastaanottorakennus oli sekin henkilökuntaa lukuun ottamatta tyhjä.  Näin syksyllä se on vain viikonloppuisin auki.   Omenat kyllä odottivat kotona käsittelyä.  Niitä vaan riittää.  Tein Omenahyvettä, sekin oli ihan hyvää. Samoin siirsin kesän ulkona olleen Amarylliksen sisälle.  Saa nähdä kasvaako se enempää, kuin lehtien verran.  Ulkoa toin sisälle my...

  Sateinen päivä sotki  puolukanpoiminta suunnitelmat.  Lähdettiin käymään kirkolla.  Siellä on Siikaisten kunnan ainoa varsinainen kauppa.  Se palvelee 10-20 km säteellä maaseudun ihmisiä.  Kirkonkylässä on lisäksi kioski-puutarhamyymälä, huoltoasema ja apteekki, joka on auki kolmena päivänä viikossa.  Kirjasto löytyy myös.  Toripäivä kerran viikossa.  Palveluita siis löytyy saman verran, kuin maalaiskunnissa yleensä. Toisella puolella tietä on tällä hetkellä pakkohuutokaupassa oleva isohko rakennus.  Siinä olisi liiketiloja monelle yritykselle.  Kallis pitää jos ei ole ostajia.  Monella kunnalla on vaikeuksia.  Väkimäärä vähenee. Kirkko on komea.  Sinne mahtuu kunnan koko asukasmäärä.  Seurakunta liitettiin Kankaanpään seurakuntaan pari vuotta sitten.  Kirkon Jumalanpalveluksissa käy n. 25 henkeä kerralla.  Tosin ei siellä enää pidetä niitä joka sunnuntai. Mökille tullessamme tuomme yleensä  ruok...