On monta vuotta, kun on tullut näin hieno puolukkasato.  Ei paljon enempää puolukoita voi terttuun kasvaa.  Kyllä tulikin hyvää vispipuuroa kypsistä puolukoita.  Pehmeätä ja maukasta.  Aivan eri makuista, kuin kaupasta ostettava puuro.   Ensimmäiset suppilovahverotkin noukin mukaan.  Niistä sain hyvän lisän omasta maasta kaivettujen perunoiden ja kastikkeen kera.  Vielä lehtikaalista, tomaateista ja omenasta salaatti niin sain terveellisen ja halvan ruuan tehtyä.  Kyllä se kannattaa pientä vaivaa kestää saadakseen hyvää ja puhdasta ruokaa.  Toki kaupastakin löytää hyviä aineksia ruuan tekoon.  Luonnosta löytää myös silmänruokaa.  Vilja on puitu, mutta maisema jäi.   Samminjoki on saanut sateista lisää vettä, eivät kivet näy.  Samminjoki juoksuttaa vetensä Hirvijärveen, josta jatkaa matkaa.     Vene vedettiin jo pois järvestä.  Veden ääreen pääsee ilman venettäkin.  Katselen rannalta. Vene sopi hyvin pieneen peräkärryyn.  Matkaa on vain pari kilometriä.  Raskas se oli vetää kärryyn. 

  Syksyn mennessä eteenpäin löysin puutarhasta kauniita kukkia.  Ne antavat pimeään päivään ilon pilkahduksen.  Keväällä istutettu Neilikkaruusu antoi minulle kimpun kukkia. Valkoiset Gladiolukset kukkivat ensin, punaiset nyt vasta.  Vielä ehtii.  Kaikki värit kukissa ovat hienoja, en väheksy mitään.  Oranssin väriset Samettikukat ovat kestäviä ja kauniitä, eivät mitenkään tavallisia tai arkisia. Pitkä ja hoikka aurigonkukka pitää pintansa eika kaadu vaikka tuulee.  Dahliakin jaksaa vielä kukkia. Olen satoihminen ja hamsterihenkinen.  Kerään ja säilön kaikenlaista, mutta kukat antavat puutarhaharrastukseen sen viimeisen säväyksen.  

  Siikaisten motto ja tunnuslause on Luontoa käydä edellä.  Eihän täällä paljon muuta olekaan.  Mökkiläisenä luonto on lähellä ja siellä jo on vaikka ei muuta, kuin astuu ulos ovesta.   Syksyisenä päivänä ei oikein tapahdu mitään erikoista.  Haravointi ja syksyn muut puuhat antavat liikettä ihan tarpeeksi, mutta on mukava välillä lähteä kävelemään ympäristöön.  Kävelylenkillä aistii syysmetsän tuksun ja muutokset luonnossa. Järvi odottaa tyynenä päivänä kylmän tuloa.  Vielä ei ole laituria vedetty rannalle, eikä veneitä pois vedestä.  Vääjäämättä syksy tulee ja silloin vain pitää nauttia siitä mitä on edessä.   Kallion päällä kulkeva pieni polunpätkä avautuu järvelle, joka hohtaa kirkkaana auringonpaisteessa.  Vesi on oikeasti ruskeata.  Se on suolta ja metsästä tullutta vettä. Mieli virkistyy ja jaksaa taas tarttua syystöihin.  Ei ole pakkoa haravoida koko aikaa.  Lehdet putoilevat vielä kuukauden aikaa ainakin.  Tietysti helpottaa jos sitä tekee vähitellen. Kiireisemmänkin päivän kes

Aurinkoisen päivän ansiosta piti vähän irrottautua omenista ja puutarhasta.  Kävimme Yyterin    uutta vastaanottokeskusta ihailemassa.  Ranta oli kovin hiljainen.  Ketään ei oikein innosta lähteä rannalle vaikka lämpömittari näyttää +27 astetta.  Onhan syyskuu ja suomalaiset eivät ole tottuneet näin lämpimiin säihin tähän aikaan vuodesta. Vastaanottokeskuksen ulkopaviljongisssa on esittelykuvia Yyteristä.  Siinä voi levähtää ja tutustua alueeseen. Rannalla ei käyty mekään.  Meille riitti näkymät.  Vieno merituuli puhalteli ja aurinko paistoi.  Uusi uljas vastaanottorakennus oli sekin henkilökuntaa lukuun ottamatta tyhjä.  Näin syksyllä se on vain viikonloppuisin auki.   Omenat kyllä odottivat kotona käsittelyä.  Niitä vaan riittää.  Tein Omenahyvettä, sekin oli ihan hyvää. Samoin siirsin kesän ulkona olleen Amarylliksen sisälle.  Saa nähdä kasvaako se enempää, kuin lehtien verran.  Ulkoa toin sisälle myös sitruunantaimen, jonka pistin keväällä ulos kasvamaan.  Ainakin se pysyi elossa.

  Sateinen päivä sotki  puolukanpoiminta suunnitelmat.  Lähdettiin käymään kirkolla.  Siellä on Siikaisten kunnan ainoa varsinainen kauppa.  Se palvelee 10-20 km säteellä maaseudun ihmisiä.  Kirkonkylässä on lisäksi kioski-puutarhamyymälä, huoltoasema ja apteekki, joka on auki kolmena päivänä viikossa.  Kirjasto löytyy myös.  Toripäivä kerran viikossa.  Palveluita siis löytyy saman verran, kuin maalaiskunnissa yleensä. Toisella puolella tietä on tällä hetkellä pakkohuutokaupassa oleva isohko rakennus.  Siinä olisi liiketiloja monelle yritykselle.  Kallis pitää jos ei ole ostajia.  Monella kunnalla on vaikeuksia.  Väkimäärä vähenee. Kirkko on komea.  Sinne mahtuu kunnan koko asukasmäärä.  Seurakunta liitettiin Kankaanpään seurakuntaan pari vuotta sitten.  Kirkon Jumalanpalveluksissa käy n. 25 henkeä kerralla.  Tosin ei siellä enää pidetä niitä joka sunnuntai. Mökille tullessamme tuomme yleensä  ruokaa mukanamme.  Käymme silti ehkä kerran viikossa kannattamassa kunnan kauppaa. Mökiltä on