Siirry pääsisältöön

Joulusyömistä

 Jouluna haluan valmistaa paljon itse.  Leivon ja kokkaan ympäri vuoden, mutta joulun aikaan kokeilen valmistaa aina jotain sellaista, mitä en tee muuten.  Reseptejä silmäilen lehdistä ja netistä. On mahtavaa löytää uusia reseptejä ja vanhojen muunnelmia.  Täman joulun alusaikana olen jo tehnyt Saaristolaisleipää ja reseptit on odottamassa Palsternakkalaatikon ja perunasalaatin tekoa varten.  Pullamammoja tein ihan huvin vuoksi.  Niistä tuli nin isoja, että ne on pakko syödä viipaleina.



Saaristolaisleipä on säilyvä leipä.  Osan laitoin pakastimeen ja maisteltavaksi yhden puolikkaan.  Viimeisen viipaleen söin siitä yli viikon valmistumisen jälkeen.  Se oli hyvän makuista vieläkin, eikä ollut edes jääkaapissa. En muista oliko resepti juuri täältä, mutta ainekset ovat samat.  Sain siitä kaksi leipää, kun vuokani olivat niin isot.

https://kotiliesi.fi/resepti/saaristolaisleipa-nauvosta/

https://yhteishyva.fi/reseptit/palsternakkalaatikko/3Py3Esoao5c4DQP8A5FgGU

Ruuat ovat jouluna aika kasvispainotteisia, paitsi tietenkin kinkku, joka on pakko paistaa.  Rosollia tehdään iso kulhollinen. Tietysti kalaakin on jonkun verran.  Tänä vuonna ostetaan savukalaa, silliä ja silakkaa.  Minä en pidä sillistä, silakka on minun kalani. Kinkku on hyvää lanttulaatikon tai imelletyn perunalaatikon kanssa.  Paljon ruokaa joka tapauksessa on.  Olen joka joulu koittanut vähentää jotain.  Aina tulee jotain utta tilalle.  Jouluruokaa syödään niin kauan kuin sitä riittää.  Joulun jälkeen näytetään näiltä koristeilta vatsan kohdalta.  Kunhan vaan syöminen ei jatku juhlakauden jälkeen samanlaisesti.



Olen luopunut piparkakkujen teosta, maksalaatikko ei pääse meidän joulupöytään, eikä porkkanalaatikkokaan tänä vuonna.  Ihan liikaa syömistä aina on, se on myönnettävä.  Joulusta pitää nauttia jollain lailla, kun en välitä joulumusiikista tai oikein mistään muustakaan kohinasta.  Syödessä saan keskittyä itseeni ja läheisiini, joita tulee ruokapöytään edes yhtenä päivänä tyhjentämään kaikkea haalittua ja valmistettua ruokaa.

Hyvää Joulua



Kommentit

  1. Meillä ei ole yli kahteenkymmeneen vuoteen syöty perinteisiä jouluruokia .Meillä ne vaihtuivat silloin ja erittäin tyytyväisiä olemme olleet .Meillä on savustettu kalkkuna, porohyydyke, erilaiset silakkarullat, Itse savustetut lämpimät lohet suoraan joulupöytään, muikun mätiä setanassa, punajuurihomejuusto vuoka, perunoita, porkkanouta ja kylmäsavulohta .Aamulla syömme riisipuuron ja luumukiisselin. Kyllä näissäkin on pistelemistä . Mekin olemme vähentäneet lajeja
    . Perinteisistä laatikoista meillä pojat eivät ole koskaan tykänneet joten miksi syödä niitä .Saaristolais leipää syömme mielellämme mutta ei jouluna .Silloin ruuan kanssa emme syö mitään leipää ja yleensäkin ruuan kanssa emme syö leipää .Muuten leipää meillä kuluu paljon myöskin itse tehtynä .Hyvää joulunaikaa ja makoisia hetkiä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin ruokasuunnitelma kuullostaa hyvältä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen