Siirry pääsisältöön

Kukkien juurruttaminen

 Katkaisin fiikuksestani oksia, tavoitteenani juurruttaa siitä uusia kasveja.  Aikaa on mennyt jo pari viikkoa, eikä juuren pätkääkään ole ilmestynyt.  Laitoin tänään vielä kelmuakin ympärille jos se auttaisi.  Neuvova google ei löytänyt aikaa, joka menee juurten ilmestymiseen.  Ainoastaan ympäripyöreä neuvo, juurtuminen voi kasveilla viedä parista viikosta kuukauteen.  Ei auta muuta kuin odottaa.  Ostin emokasvin pari vuotta sitten lidlistä, eikä sekään oikein tuuhea ole.  Kasvatus- ja hoitovirheitä varmaan.  Haaveilin siitä bonsaipuuta, mutta se olisi vaatinut enemmän tietoa ja taitoa.



Oksat ovat kyllä hyvinvoivan näköisiä, joten en vielä luovuta. Pehmeälehtiset kasvit lähtevät paremmin kasvuun.  Esim. saintpaulia.  Niistä olen joskus laittanut ihan vain lehden multaan ja se on lähtenyt kasvuun.

Juurruttaminen on halvempi tapa saada uusia kasveja hyllyyn.  Ennen naapurista saadut pistokkaat olivat hyvä tapa lisätä kukkaloistoa.  Se voisi tänä aikana onnistuakin, kun ihmiset ovat ajan tappamiseksi alkaneet kiinnostua kukkien kasvattamisestsa.


 

Koitan vielä Soihtuköynnöksen oksan kanssa, miten siinä onnistaa.  Köynnös kukki komeasti, kun ostin sen vuosi sitten.  Saa nähdä kukkiiko se tänä vuonna.  Ainakin nyt täytyy muistaa, ettei laita sitä liian pieneen ruukkuun tai amppeliin.  Mielestäni se on siitä syystä vähän kärsinyt.

Olisi todella hienoa jos saisin uuden köynnöskasvin tästä oksasta.  Ei sitä ole pakko amppeliinkaan laittaa.  Muistaakseni sen sanottiin kestävän hyvin leikkaustakin ja voihan sitä kieputtaa ylemmäs jos tulee liian pitkäksi.

https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/soihtukoynnokset/

Soihtuköynnös saa välillä vähän kuivahtaakin, eikä siitä hermostu.  Ostin pienen kastelulinnun pienen ruukun takia ja koska joudun jättämään sen välillä viikoksi kastelematta, kun käydään mökillä kesäisin.

Siinä keltalintu odottaa nokka auki.  Pari päivää se antaa lisäkosteutta.  Ei siihen kosteudenantajana voi pidempää aikaa luottaa.  Niitä on isompiakin jos tarvitaan.  













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.