Puutarhapolun varrelta

On jo aika muistella mennyttä kesää.  Onnistumisiakin tuli, vaikka tuntui välillä, että jatkuvasti satoi vettä, eikä mikään kasvanut.  Väkisin ei voi kasvattaa mitään, hyvä huolto ja ravinteet auttavat paremmin.  Vähän niin kuin lapsen kasvatuksessa.  Kukkien kasvattamisessa on se hyvä puoli, että kaiken voi aloittaa uudestaan seuraavana kesänä. Meillä on kaksi puutarhaa, iso ja pieni.  Kokeiluareenaa löytyy välillä liiankin kanssa.  Onneksi ei tarvitse ihan yksin puurtaa.  Kumpikin tekee sen mitä osaa ja jaksaa.  Aina ei tarvitse tehdä mitään, voi vain istuskella ja nauttia näkymistä.  Näin talvella sitten kuvista, mitä on ottanut kesän aikana. Monet näistäkin kuvista on jo ollut näytillä, mutta halusin koota vielä muutaman tähän juttuun. Unikot kukkivat kauniisti rivitalon pihalla.  Hentovartisia ja isokukkaisia.  Terälehdet tippuivat aika nopeasti, ehdin sentään kuvaamaan.  Kärhön suuret kukat kaunis...

Itsenäisyyspäivä ja karjalanpiirakoiden leivonta.  Aloitin kotoilun sillä, mitä viime kirjoituksessa suunnittelin.  Ohjeet eivät ole aina niin saletteja, etteikö niitä voisi muutella.  Ohjeessa pyydettiin laittamaan vettä taikinaan 2 dl, mikä heti tuntui aika pieneltä, kun jauhoja tuli yli 6 dl.  Lisäsin ainakin 1,5 dl.  Riisipuuroa kehoitettiin keittämään 2 l maitoa + 5 dl vettä.  Puuroa jäi yli melkein litra.  En tiedä teinkö jotain väärin. Leipominen oli vähän hapuilevaa.  Taikina tuntui ihan hyvältä kaulita.  Piirakkapulikkaa minulla ei ole ja kaulin tuntui vähän isolta.  Jos nyt oikein innostun, niin pulikka kannattaisi ostaa.  Piirakan muotokin oli vähän hakemisessa.  Eikä se ole mikään ihme.  Viimeisestä kokeilusta on aikaa roppakaupalla.  Äitini oli nopea ja taitava piirakan tekijä.  Olisi pitänyt olla tarkempi ohjeiden säilyttäjä. Paistamisen jälkeen piirakat tuntuivat vähän kovilta.  ...