Alppiruusuja metsäpolun varrella

Alppiruusupuistoni muotoutuu pienin askelin. Ne eivät ole siellä vielä kovin kukkineet, mutta toivo elää. Eivät ne vielä kuolleetkaan ole. Tänä keväänä istutin taas yhden. Se ainakin kukkii.

Cunninghams White

Kenties nämä kukkimattomat alppiruusut tarvitsisivat jotain lannoitusta avuksi. Päätin jo silloin, kun ensimmäisen istutin, etten ala niitä kastelemaan. Se kun olisi vähän hankalaa. Mökillä on kaivovesi tai sadevesi, kantaen kaikki kulkee. Metsäpolkuni kasvit saavat tulla omillaan toimeen. Toiset menestyvät siellä ihan hyvin, kuten kotkansiivet, kielot, hertat ja maksaruohot.

Polku on ollut mielenkiintoinen kokeilu. Istutin nyt myös Kyläkurjenpolven siemeniä pienelle alueelle. Sitä on lähistöllä luontaisestikin, mutta jostain syystä vähentynyt. Ehkä syynä on karjatalouden vähentyminen. Ei ole lehmiä syömässä heinää ja lannoittamassa peltoja ja metsiköitä. Karja on nykyään tarkasti rajatuilla alueilla tai pihatoissa.

Haluaisin metsäpolkuni olevan alppiruusujen kaunistama elämyspolku, joka on luonnollinen, mutta yllätyksiä antava. Se olisi keväästä syksyyn joka kuukausi vähän erilainen. Keväällä alppiruusut, kesällä myöhemmin kukkivat kasvit ja syksyllä kantarellit ja mustikat. Siinä on tavoitetta monelle vuodelle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän my...

Hae tästä blogista