Puutarhapolun varrelta

Talvinen puutarha on peittynyt lumen alle.  Aurinko koittaa sinnitellä matalalla edes jotenkin näkyvissä.  Pakkanen on laskeutunut 15 asteeseen.  Talvipäivän seisaus oli juuri.  Kaunis on lumen pyöristämä maisema.  Lumi narisee kengän alla.  Hengitys huuruaa. Ollaan niin lähellä joulua, huomenna on aatto.  Valkoinen joulu pitkästä aikaa. Hyvää joulua

Youtubista otettu.  Haluaisin osata itsekin tällaista, mutta sormet eivät taivu, enkä osaakaan.  Tätä voi vain ihailla ja koittaa jotain yksinkertaisempaa.

Jouluun on enää vajaa kuukausi aikaa. Vielä en ole mitään laatikoita valmistellut tai piparkakkuja leiponut.  Ei näin vanhempana oikein enää jaksa innostua joulusta, ainakaan näin aikaisin.  Kyllähän sitä on mukava kynttilöitä poltella pimeän aikaan.  Pimeä on tuntunut vielä pimeämmältä kun ei ole lunta maassa.  Olen kuullut tai lukenut ihmisistä, jotka valmistelevat joulua koko vuoden.  Mitä iloa sitten on joulusta jos se olisi joka päivä.  Odotushan siitä tekee haluttavan, niinkuin kaikesta muustakin mukavasta. Joulukukkaseni Amaryllis avasi jo kukkansa.  Luultavasti kukinta on jouluna ohitse.  Ei siinä mitään, ihaillaan sitä nyt ja jouluna sitten jotain muuta.  

Talvella tulee seurattua lintuja eri lailla kuin kesällä.  Kesällä lintuja seuraa kuulemalla.  Talvella ne linnut jotka jäävät Suomeen, tulevat lintulaudoille ravinnon hakuun.  Talitinttejä on runsaslukuisina parvina lintulaudoilla, sinitiaisia jonkun verran, varpuset ovat vähemmistönä.  ainakin näin on meidän lintulaudalla.  Närhetkin joskus vierailevat.  Harakat ja varikset nyt ovat aina liikkeessä.  Heti kun jotain laittaa pihalle, niiden tähystäjät ilmoittavat muille ja muutkin saapuvat. Linnut pärjäisivät varmaan ihan tyydyttävästi ilman ruokkimistakin, mutta kaikki lisäravinto on hyvästä, kun pakkanen paukkuu ja tuuli vinkuu.   Varpuset eivät kuorellisista auringonkukan siemenistä oikein piittaa.  Ne eivät saa niitä auki, viskovat vain alas hakiessaan parempaa syömistä.  Useamman kilon siemeniä saan ostaa talven aikana.  Kaksikymmentä kiloa voi kulua yhdellä lintulaudalla.    

Esittelen uuden kirjani Maaseudun matkassa.  Kirja kertoo omia havaintojani puutarhapolun varrelta maaseudulta.  Enemmän historiaa kuin tätä päivää.  En ole asiantuntija millään alueella, harrastaja kuitenkin. Maaseutu on osittain tyhjennyt kokonaan, se on sääli.  Maaseutu antaa paljon kaikille.  Siellä kasvatetaan syömisemme ja juomisemme.  Maaseudun ihmisiltä vaaditaan enemmän kuin annetaan.  Mikään ei saisi maksaa mitään tai ei ainakaan muutamaa senttiä enempää.        Kirjan on julkaissut Books on Demand 

Lumi ehti sataa maahan ennen kuin ehdin laittaa juuri mitään esille.  Lumi onneksi peittää ruskeat kukkapenkit.  Tosin lumen luvataan vielä sulavan ensi viikolla.  Se on hyvä.  Turhan pitkäksi olisi talvi tullut jos nyt jo olisi saatu pysyvä lumikerros.  En ole mikään askartelija, joka syksyn mittaan kehittelee hienoja asetelmia pihansa kaunistukseksi.  Minulle riittää muutama juttu, mikä tekee esim. sisääntuloväylän houkuttelevaksi. Jäälyhtyä ei sentään saatu vielä tehtyä, se on viime talvelta.  Omat ideat ja tekemiset ovat halvempia ja usein kauniinpia kuin kaupasta saatavat. Hakoja on aina laitettava kukkapenkkeihin.  Ne ovat kauniita, luonnollisia ja suojaavat arimpia kasveja.   

Syksyn työt jatkuivat tällä kertaa rivitalon pihassa.  En ymmärrä miksi kasvit täytyisi jättää katkaisematta. Tietysti niistä kasvimaa saa lannoitetta uuden kasvun aloittamiseen keväällä. Minua häiritsevät ruskeat lehdet, jotka viruvat elottomina.  Kukkamaa on kyllä hetken aikaa tyhjän näköinen katkaisemisen jälkeen, mutta pian siihen lisätään havuja.  Elävyyttä saa laitttamalla kanervia tai joitain muita värikkäitä kasveja tilalle.  Syksy on ollut muutenkin niin harmaa.    Pian on kynttilälyhtyjenkin aika. Käytän mieluummin elävää tulta.  Pitkään palavia kynttilöitä, ei tarvitse joka päivä vaihtaa.  Ainakin 5 päivää palavia on tarjolla.  En voisi laittaa koskaan amerikkalaistyyppisesti valaistua puutarhaa ja taloa.  Sähköäkin siinä kuluu liikaa.   Joutsenet suuntaavat etelää kohti vaikka vielä on syksyä jäljellä.