Puutarhapolun varrelta

Viime talven tuhoamien mansikantaimien tilalle uusia taimia, perennoja ja kesän ruukussa kasvaneen magnolian olen jo ehtinyt istuttaa.  Kasvit juurtuvat vielä hyvin ennen pakkasia.  Ei tietysti voi olla varma kestävätkö kasvit talven ja lähtevätkö kasvuun keväällä.  Puutarhassa mikään ei ole takuuvarmaa.  Siinä se mielenkiintoisuus ja jännitys piileekin puutarhan hoidossa.       Aina voi jotain mennä pieleen.  Toisaalta taas kasvun ihmeet ilahduttavat ja saavat jatkamaan.   Alkukesän kukkaloiston jälkeen on syyskukilla aikaa kukoistaa.  Yritän istuttaa perennoja, pensaita ja puita sillä periaatteella, että kukintaa olisi keväästä syksyyn.  Puista en tiedä syksyn kukkijoita, mutta pensaissa on paljonkin syksyllä kukintansa aloittavia.  Pihlajan punaiset marjat ovat kuin kukkasia.  Hanhikit, pallohortensia ja syyshortensia ainakin ovat syksyn väriläiskiä.   Ilolla olen seurannut neitoperhosten lentely...

Taas on ne hetket, kun pakastinta aletaan täyttää uusilla tuotteilla ja vanhoja on vielä jäljellä.  Mitä tehdä niille.  Vanhoja marjoja ei enää ole.  Toiset keittävät vuoden vanhat pakastemarjat mehuksi ja se on ihan hyvä konsti päästä niistä eroon.  Se on kumma juttu miksi pitää kerätä ja säilöä niin paljon tavaraa, ettei ehdi niitä käyttämään vuoden aikana.   Minulle jää aina kantarelleja, koska olen ainoa joka niitä meidän perheessä syö.  Ei niitä nyt niin mahdottomasti ole, mutta ei niitä viitsi poiskaan heittää ja tein lopuista piirakan.  Laitoin siihen vähän liikaakin sieniä, mutta hyvää siitä tuli.    Löysin vanhan piirakkapohjaohjeen, johon tulee perunamuusijauhetta.  Se tekee pohjastakin oikein hyvän makuisen. 250 g voita 1 dl perunasosejauhetta 4 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja 1 dl kylmää vettä Pohjaa pitää esipaistaa 10 min, ennen kuin laittaa täytteen.  Sieniä, sipulia paistetaan pannulla....