Valmistaudun jo kevääseen

 Alkaa olla sipuli-istutusten aika.  Valkosipulit jo istutin.  Vähän arvelutti, kun on ollut niin lämmintä.  Seuraavaksi viikoksi luvattiin kylmenevää.  Lokakuukin jo alkaa.  Nyt olisi jo kylmenemisen aika.  Rivarin takapihalle istutin tulppaanin sipuleita.  Pussissa luki elokuun tai syyskuun aikana.  Se on omasta arvioinnista kiinni koska istuttaa.  Syysistutuksessa on se hohto, että työ on pois keväästä jos kaikki onnistuu.  Puutarhan harrastajankin kevät alkaa jo lokakuussa.

Kärhöt ovat lähteneet hyvään kasvuun. Vielä tulee uusia kukkia.  Ensi keväänä toivottavasti ne valtaavat koko telineen.

Punainen maksaruoho on jo kasvaessaan ruskanpunainen.  Kestää kuivaa ja kuumaa.  Olen tyytyväinen tähän ostokseen.

Maaliskuuhun on puoli vuotta aikaa.  Pitäähän sitä jo suunnitella ja valmistella.  Ei ihminen voi luonnolleen mitään.  En voisi olla ajattelematta tulevaisuutta.  Tietysti haluaisin olla hetkeen tarttuva ihminen, mutta se on tällä luonteella vaikeaa.

Ainoastaan pieneen happihyppelyyn voin osallistua yht´äkkiä.  

Kaunis syyspäivä mökillä

 

Aurinko vilkkkui tuvan ikkunasta ja oli pakko nousta vaikka koitin venyttää aamua lehden lukemisessa.  Näin kaunista aamua ei kannata vällyissä viettää.  Kylmä kyllä oli, yöllä oli ollut pakkasta.  Siinä on positiivinen puolensa.  Hirvikärpäset ovat niin kohmeessa aamulla, että saa kuljeskella metsässä ihan rauhassa.  

Pyöräilin vähän matkan päähän kuusimetsään katsomaan, joko sinne olisi ilmestynyt suppiloita.  Olihan siellä ainakin vähän.  Niiden satoaika on onneksi pitkä ja ehdin vielä toistekin.

Metsä on ihana ulkoilupaikkana.  Vihret kasvit ja havupuut sammalmetsässä tekee olosta satumaisen.

Jokunen kantarellikin eksyi mukaan.  Nekin olivat ihan hyvän kuntoisia vielä.  Täällä on suppilosato vähän myöhässä, pari viikkoa ehkä, etelän parempiin metsiin verrattuna.  

Ulkoilu maistuu vaikka ei löytäisi mitään.  

Täällä on ollut nyt vähän vilkkaampaa teillä, kuin kesällä.  Henkilöautoja tietenkin liikkuu, mutta nyt ovat isommat autot olleet liikkeellä.  Puiden kaatohommaa on tehty lähistöllä. Kapea metsätie on ollut kovassa käytössä.  Puu liikkuu myyntiin vaikka sitä jotkut toppuuttelevatkin luonnonsuoelun nimissä.  Metsänomistajat tarvitsevat rahansa.

Yllättäen Ely on halunnut laittaa kylätietä kuntoon pienen pätkän.  Sitä ei ole tapahtunut muutamaan kymmeneen vuoteen.  Hyvä niin, kaikki sora alkoikin olla jo ojissa.  Nyt voi onnistua sadeveden virtaaminen ojiin ilman tien vakoutumista.

Vielä kaunis tapahtuma puutarhassa.  Amiraaliperhonen lennähti nauttimaan juomaa Syyskimikin kukasta.  Se taitaa olla viimeinen kukkimaan avautuva täällä.

Sienestys

 Sienestys ei ole kuulunut aina elämääni.  Minä jopa inhosin sienien syöntiä nuorena.  En suostunur syömään äidin tekemää sienisalaattia.  Kenties sen takia, kun siihen laitettiin raakaa sipulia, eikä lainkaan mitään kermaa tai muuta sellaista.  Sellaisesta en vieläkään oikein pidä.  Ehdin vanheta pitkään ennen kuin aloin kiinnostumaan sienistä ja niiden syömisestä.  Täma pieni kirjanen oli helppo ja yksinkertainen tapa tutustua muutamaan sieneen.  Joitakin on tullut lisää tunnistettua, mutta näilläkin pärjää pitkälle.

Kantarellit ovat hyvin tunnistettavia ja niita kasvaa runsaasti mökin lähimetsissä.  Niillä aloitin.  Vielä näin syyskuun puolivälissä kävin hakemassa piirakkasienet.  Kun ajatus puskee päähän, niin on toimittava.  Onneksi mökiltä löytyy vähän jauhoja, öljyä, voita, sipulia ja juustoa jossain muodossa.  Ajattelin raastaa siihen vielä porkkanaa joukkoon.  Kyllä siitä syötävää saa. Vähillä tarpeilla pitää olla luova.

Seuraavaksi lähden metsästämään suppilovahveroita.  Siinä on toinen suosikkisieneni.  Olin aiemmin aina liian aikaisin niitä hakemassa.  Ajattelin ettei niitä täällä kasvakkaan.  Olin väärässä.  Kyllä niitä tulee aikanaan ja yleensä runsaasti.

Tunnistan myös herkkutatin ja poimin jos sellaisen löydän.  Haperoiden poimiminen on jäänyt vähälle.  Niitäkin on välillä runsaasti.  Oppiminen on vielä kesken.  Tunnistan muutaman suolasieneksi sopivan rouskun, mutta ei kaikkea voi poimia.  Ei pysty talven aikana yksin syömään kaikkea. 

Syksy on mukavaa aikaa.  Viileydessä on positiiviset puolensa.  Kesällä kuistin kuumuudessa kärsineet pelargoniat ovat yltyneet kukkimaan kauniisti.

 

Toivoisin runosuonenkin alkavan pulppuilla kuin nämä pelargoniat.  Se on vähän tukossa. 

Runon kylväjä

Keväästä syksyyn

ahertaa kumarassa

kyykkii kylväjä

runon kylväjä

nouseeko runo maasta

kurkottaa korkeuksiin

lakoaako multaan,

koskaan nousematta.

Heitänkö kompostiin

muiden jätteiden joukkoon

hakemaan voimaa.

Vierailuja yrityksiin

 Tänä kesänä on tullut vierailtua normaalien kesätapahtumien lisäksi parissa yrityksessä kierroksella.  Ensimmäinen oli kesämökin läheisyydessä vaikuttava Pinena, joka tekee hurjan suosittua Karin Havupuu - uutejuomaa.  Paljon oli porukkaa katsemassa.  Ravintorengas täytti 50 vuotta ja halusi juhlistaa ja tietysti mainostaa tuotettaan.  Tehdaskierros käveltiin läpi ja kerronta oli asiantuntevaa.  Tilat eivät ole kovin suuret, eikä kuvata saanut.  Tuotteen olen tuntenut iät ja ajat, kun vieressä melkein mökkeilemme.  Ostanut en ole pulloakaan, maistellut kyllä, kun on ollut tilaisuus.  En osaa sanoa siis tehosta mitään.  Toiset sanovat sen olevan hyväksi terveydelle.

https://www.pinena.fi/blogi-50vuotta/

Tämä kuva ei ole niitä mitä tuotteeseen käytetään.  Siihen tarvitaan nuoria mäntyjä.

Toinen vierailu oli myös puihin liittyvä Porin Pihlavassa vaikuttava Westas.  Entinen Pihlavan saha.  Se täytti puolestaan 150 vuotta.  Siinä on ikää kerrakseen.  Omistajat ovat vaihtuneet ja nyt siis se on Westas. 

https://westas.fi/yksikot/pihlavansaha/westas-pihlavan-saha-150-vuotta/

Se oli paljon isompi kokonaisuus ja erittäin mielenkiintoinen.  Kova meteli joka paikassa sisällä.  Kaikkien oli pakko laittaa kypärät ja suojaliivit kierrokselle.  Kiersimme vielä sahan muitakin tiloja.  Ruokaa oli tarjolla ja kakkukahvit ja kaikki ilmaiseksi.

Oli mielenkiintoista ja erilaista katseltavaa.  On hienoa, että yritykset lähtevät tämän kaltaisiin tekoihin.  Tekevät yrityksiään tutuksi myös paikallisille.  Lisää näitä.

Sieltä ostin mukaan yrityksen tiestä kertovan kirjan.

Syksy on uudistumisen aikaa

 Syksy on luopumisen lisäksi uudistumisen aikaa.  Puutarhasta on katkottava kuolleet kukkavarret ja siistittävä kasvimaa.  Tein tänä vuonna poikkeuksen ja levitin kypsyneen kompostin maalle.  Sitä ei täällä mökillä paljon tule kesän aikana, mutta onhan sekin jotain. Suurin osa tulee ulkohuussista, jonka takia sitä täytyy säilyttää kauemmin ennen levittämistä.  Keväältä on sitten jotain töitä pois. 

Laittelin vähän kasvimaasta osan istutuskuntoon.  Aion istuttaa talvivalkosipulia.  Se vaatii vahvan maan.  Ripottelin vielä koivutuhkaa mukaan. 

https://www.puutarha.com/pages/talvivalkosipulin-istutus-ja-hoito-ohje?gad_source=1&gad_campaignid=22783126750&gbraid=0AAAAAD20lqgwBNIJt8duedOQ3Vvy45lvD&gclid=Cj0KCQjww4TGBhCKARIsAFLXndQiutq9FGCJ7A4_bCVc_PQPyZ4J5bwOtg-OYk4jDNW9p_MI4GSX5U8aAjr9EALw_wcB 

Pilvien raosta aurinko pilkistää.  Lämpimiä päiviä on täällä vietetty.  Lähes hellepäiviä.  Leikittiin vähän urheilukalastajia, kun soudeltiin järvellä.  Heitettiin kaikki ahvenet takaisin, jollei ollut niellyt koukkua mahaan saakka.  

Vielä on poimimatta puolukat ja suppilovahverot.  Vielä ehtii hyvinkin.  Jos säitä piisaa niin suppiloita voi poimia vielä marraskuussakin.  Nyt pitäisi ottaa rennosti ja huoltaa itseäänkin.  Jos osaa, sanon sen heti samaan hengenvetoon.  Ainakin päässä pyörii jo seuraavat suunnitelmat.

Vielä pari kesäkuvaa.  Kokeiltiin kumpi valtaa ja peittää vanhan pyörän nopeammin.  Ensin siinä oli elämänlanka, se ei oikein menestynyt. Nyt laitettiin humala ja se lähti hyvin kasvuun huonosta maasta huolimatta. Ei elämänlankakaan kuollut se kasvaa maata pitkin, ehkä se menee karkuun.

Syysleimua haluaisin enemmän.  Se ei leviä niin hyvin kuin humala.  Täytyy olla kärsiällinen.