Siirry pääsisältöön

Puutarhablogit listoilla

Silloin tällöin mietin ja seuraankin minkä laatuiset puutarhablogit ovat listoilla ensimmäisinä.  Ei niistä oikein osaa sanoa miksi.  Ihan asiallisia ja kauniita, asiantuntevia ja mielenkiintoisia ne ovat kaikki parinkymmenen joukossa.  Ovatko he jakaneet niitä niin moneen paikkaan, että aina joku klikkaa vai ovatko he itse aktiivisia blogin lukijoita.  Minulle ei ole selvinnyt juju kokonaisuudessaan.  

 https://www.blogit.fi/top/puutarhablogit

Ainakin he päivittävät blogejaan aika usein, jotkut ihan päivittäin tai parin päivän välein.  Kuvia on paljon, tekstejä ei niinkään paljon.  Kenties tämän hetkisessä nopeassa elämässä ei ehdi lukemaan tekstiä vaan melkein kaikki olisi nähtävä kuvasta. 

 


Lifestyle - ja sisustusblogit ovat ylivoimaisesti haetuimmat aihepiirit.  Ne ovat minulle jotenkin vieraampia aiheita, vaikka kodinlaitosta joskus kirjoitankin.  Se ei varmaan ole sama juttu.

Aiheet pitäisi olla mielenkiintoisia ja erilaisia kuin muiden.  Jos pystyy kuvaamaan upeita kuvia erilaisesta näkökulmasta niin se kiinnostaa katselijoita.  Julkkikset tai niiksi pyrkivät ovat toisten mielestä mielenkiintoisia.  Ihminen on utelias luonnoltaan ja haluaa aina uutta lukemista ja katseltavaa.  Ei se niin varmaan kiinnosta jos joka viikko kirjoittaa samoista tapahtumista.  En itsekään viitsi lukea.


https://www.youtube.com/watch?v=a5I5Lrlg0Sk




Kommentit

  1. Minäkin joskus uteliaisuuttani vilkaisen juuri tuota samaa blogilistausta. En sen kummemmin seuraa oman blogini sijoittumista tai yritä nostaa sitä listoilla ylemmäs. Juuri tuolle sivustolle tulleiden klikkausten määrähän se ratkaisee sijoituksen ja klikkauksia saa, kun onnistuu haalimaan lukijoita lisää ja julkaisee tiheään postauksia. Myös arvonnat nostavat sijoitusta, erityisesti silloin jos lisäarpoja saa seuraamalla blogia juuri tiettyä kanavaa pitkin. Sillä ei käsittääkseni ole väliä blogit.fi-sivuston listan sijoituksessa, jakaako postauksiaan esim. facebookissa tai instagramissa. Tai ainakin itse arvelen, että tuskin kukaan facebookista siirtyy blogit.fi:hin ja klikkaa sieltä postauksen auki, jos jutun pääsee lukemaan suoraan facebookista. Voin toki olla väärässäkin kun en itse jaa postauksiani muualla enkä siis voi testata teoriaa käytännössä.
    Itselleni bloggaamisessa on ajatuksena vain taltioida oman puutarhan tapahtumia tavallaan päiväkirjaksi itselle ja toisaalta myös jakaa ja vastaanottaa tietoa. Kommenttien kautta syntyy välillä aivan upeaa keskustelua ja se on minusta melkein parasta bloggaamisessa. Vähät siitä, millaista sisältöä minun pitäisi tuottaa nostaakseni blogin sisältöä jollain listalla ylöspäin. Samasta syystä en jaa ottamiani kuvia esim. kolmeen postaukseen, vaan niputan suunnilleen kaikki samaan tarinaan silloin kun tulee inspiraatio tehdä postaus. Ja koska en itse tykkää seurata pelkkiä kuvatarinoita, tulee tekstiäkin usein aika paljon. Postaukseni ovat siis pitkänpuoleisia, mutta senhän kaikki lukijani varmasti jo tietävät ja osaavat varautua kahvikupposen kanssa. Jos sijoitusta haluaisi nostaa, pitäisi tehdä napakoita, tarkasti aihepiireiltään rajattuja postauksia vähintään joka toinen päivä eikä antaa ajatusten virrata vapaasti, mutta sellainen kikkailu tuntuu itselleni hyvin vieraalta.
    Tähän jo liian pitkän kommentin lopuksi heittäisin sellaisen ajatuksen, että blogi voi olla suosittu, vaikka se ei tuolla blogit.fi-sivustolla kärkisijoilla keikkuisikaan. Ja toisaalta listan kärkipäässä oleva blogi ei välttämättä ole se, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun miettii hyviä tai kiinnostavia blogeja. Tällaisia ajatuksia minulle heräsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin bloggaan vähän samalla ajatuksella. Kirjoitan kolmea blogia ja niissä on mainoksiakin, mutta yhtään niillä en ole tienannut. Joten samalla linjalla varmaan jatketaan. Toiveikasta joulunaikaa!

      Poista
  2. Olen minäkin joskus miettinyt tätä listaa mutta siihen se on jäänytkin. Minä itse postaan noin kerran viikossa joskus tiheämmin ja se riittää minulle. Itse seuraan todella erilaisia blogeja ja se on minusta rikkaus olen oppinut paljon näistä kaikista. Joskus ihmettelen sitä että jotkut eivät käy missään blogeissa kommentoimassa ja kun heidän blogeissa käy ne eivät edes vastaa siellä oleviin kommentteihin näin ei edes tiedä onko edes lukeneet niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että olen huono kommentoimaan blogeja, mutta yritän aina vastailla jos omaa blogiani kommentoidaan.

      Poista
  3. Minulla on blogissani enempi kuvia kuin tekstiä useinmiten. Joskus tekstiä tulee enempi, mutta en ole mikään hyvä kirjoittaja. Tykkään valokuvata, joten siksi niitä kuvia on enemmän ;)
    Postaustahti on kyllä hiipunut viime aikoina ajanpuutteen vuoksi. Saattaa tietysti tihentyä kun nuo vihertyöt loppui lumentulon mukana ja voi pitää puutarhurin kesälomaa ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen