Siirry pääsisältöön

Puuta pesään

Nyt on ollut lauha talvi, aina ei ole näin.  Puuta tarvitaan lämmitykseen aika monta mottia puulämmitteisessä talossa.  Meillä ei sellaista ole, ikävä kyllä, kuin mökillä.  Haluaisin nauttia elävän tulen katsomisesta ympäri vuoden.  Puolet vuodesta puuta kuluu, ei niin kovin paljon lämmitykseen, mutta muuten kyllä.  Tosin, on sitä juhannuksenakin laitettu hellaan tuli kolean sään vuoksi.

Saunassakin tuli palaa pari kertaa viikossa.  Se on mökillä ainoa pesupaikka ja lämmintä vettä tarvitaan tiskaamiseen.  






Olen ihmeissäni kuunnellut joidenkin poliitikkojen puhetta Suomen huonosta metsänhoidosta ja liiasta puiden kaatamisesta.  Uskon kuitenkin asiantuntijoihin asiassa.  Suomessa on osattu kestävä metsien hoito 1900-luvulta saakka.

Täällä Suomessa ei pärjätä ilman puuta.  Jokaiseen taloon, myös rivitaloihin,  olisi saatava mahdollisuus puulämmitykseen toisen lämmitysmuodon vierelle.  Sähköntuotto on niin haavoittuvaa.  Se voi katketa koska tahansa.  Jotkut tahot haluaisivat rajoittaa saunan lämmitystä puilla.  Toivottavasti sellaista sääntöä ei meidän elinaikanamme tule.


Mökillä puita kuluu hellan- ja uuninpesässä, grillaamiseen ja muuhun ruuanlaittoon, joskus voi vaihteeksi laittaa nuotion palamaan.  Puusta on moneksi.



Puiden myynti antaa jokusen euron lisätuloa, nimenomaan jokusen euron.  Puunmyyjä saa hyvin pienen tuoton puistaan. Enemmän on pienmetsänomistajalla menoa kuin tuloa.  Sitä on pakko miettiä, kannattaako edes myydä.  Kauniinpia puut ovat metsässä kuin pinossa.  Metsänostajatkin harkitsevat kannattaako isoja metsäkoneita tuoda metsään jos kaadettavia puita on vähän.  











Kommentit

  1. Meillä oli edellisessä kodissa ensisijaisena lämmitysmuotona puu. Nyt rakennamme uutta taloa täällä Oulussa ja LVI-asennus pian edessä. Tällä kertaa meille tulee ilmalämpöpumpun ja aurinkopaneelien yhdistelmä. Mökillä on edelleen meilläkin pelkkä puulämmitys, sähköä sinne ei tule lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu on lämmönlähteenä tunnelmallinen ja halpakin jos on omaa metsää mistä kaataa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen