Kaikkea saa kaupasta, eikä mitään tarvitsisi säilöä, MUTTA kun se on ollut tapana minulla ainakin lapsuudesta saadun esimerkin takia. Rahallista arvoakaan sillä ei kovin paljon saavuta. Positiivista säilömisessä on: kotona on aina jotain mistä voi ottaa ruokapöytään, ne ovat oman maun mukaisia ja puuhaaminen keittiössä on hauskaa.
Mansikoiden pakastamisesta ja hilloamisesta se yleensä alkaa. Hillo on keitetty ja mustikoita on noukittu pakastimeen.
Kanttarellejä on kerätty, laitettu pakastimeen ja yksi piirakka paistettu.
Seuraavaksi olisi yleensä ollut mehustaminen, mutta se jätän tänä vuonna väliin. Seuraava metsäkierros antaa toivottavasti lisää sieniä, mustikoita ja metsävadelmia.
Pakastimeen laitettavaksi on ehdottomasti keitettävä iso kattilallinen hernekeittoa ja pellillinen kaalikääryleitä. Ne ovat sen verran isotöisiä ja pitkän laittoajan vaativia, niitä on sitten helppo ottaa syötäväksi valmiina pakastimesta.
Omenat vielä unohtuivat. Niitä on vaikea säilöä muuten kuin mehuna ja valmiina piirakoina. Kuivattuna ne ehkä säilyisivät hyvin. Se on vielä kokeilematta.
Viimeiseksi tulevat vihannekset. Purjoa ja juuriselleriä pakastimeen, niin on keittojuureksia
omasta takaa.
Viimeiseksi tulevat vihannekset. Purjoa ja juuriselleriä pakastimeen, niin on keittojuureksia
omasta takaa.
Kellaria minulla ei ole, kellarin virkaa toimittaa toinen jääkaappi. Hyvin sekin on toiminut. Perunoita ei voi säilöä kymmentä kiloa enempää. Toisaalta on hyvä, ettei sitä kellaria ole, kun minulla taitaa olla sitä hamsterin vikaa.
Säilömisessä on kyllä ihan oma tunnelmansa. Ja voi miten hyvää kaikki omatekemä osaakaan olla (paitsi tietysti silloin kun ei mennyt ihan kuin Strömsössä) ;) Tervetuloa vierailemaan myös Maatiaiskanasen Elämää-blogiin :)
VastaaPoistaKyllä tämä elokuu on mukavaa aikaa marjoineen ja sienineen. Me käymme sienimetsässä muutaman kerran viikossa ja kivoja saaliita olemme jo saaneet. - Blogissani on kahden ihanan puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoista