Jos juhannuksesta lämpiäisi

Juhannusruusu ei kuki kalenterin mukaan, kun on näin kylmä. Se kukkii vasta perinteisenä vanhana juhannuksena viikon päästä.

Ihminen yrittää, luonto määrää.

Hiukan tuntuu lämpimämmältä kuin pari päivää sitten. Hyttysetkin ovat heränneet. Edes hyttyskierukat eivät tahdo toimia. Hyttyset ovat aika ärhäkkäitä. Meillä onkin salainen ase. Laitamme grilliin palamaan savuavia puita esim. pihlajaa, joka ei ole vielä kokonaan kuivunut, aina grillaamisen välissä. Savu karkottaa hyttyset pitkältä alalta. Tosin siinä vieressä ei voi istua jos tuulee väärään suuntaan, silmille.

Isompi Alppiruusukin odottaa lämpimämpiä päiviä. Ei voi mitään. Pääsin sentään perkaamaan ensimmäisen kerran kasvimaata. Rikkaruohot nostavat ensimmäisenä taimiaan. Ainakin vihoviimeinen muro (pohjois-satakuntalainen nimi). Sillä on oikeakin nimi, pihatähtimö. Se kasvaa parissa viikossa korkeammaksi kuin istutetut siemenet.

Onneksi omenapuu kukkii ja lupiinit, tuli juhannukseksi jotain silmäniloa.

Lintumaailmaakin on tullut seuratuksi. Yksi västäräkki oli tullut tiensä päähän puupinossa, mutta poikaset olivat vielä pesässä ja toinen vanhemmista oli vielä jäljellä. Täytyi jätttää klapien kärrääminen vähäksi aikaa. Sinitiaisen pari poikasta oli pudonnut pesästä, niitä ei pystytty pelastamaan. Luonto voi tuntua julmalta. Haukka kiiaa pellon yläpuolella vaanien kuovin poikasia. Kuovi lehahtaa pesästä pois, ettei haukka pysty paikallistamaan pesää ja poikaset säilyisivät.

Alkukesä on kiireistä aikaa linnuille ja ihmisille. Suomen suvi on lyhyt ja pitää saada kaikenlaista tehdyksi. Kaupunkilaiselle, joka vain harrastaa puutarhahommia, ei ole niin vakava juttu jos joku epäonnistuu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista