Väriä syksyyn, toivottaa luonto

Ruska on täällä etelässäkin nyt aika mukavan näköinen.  Nyt kannattaa käydä ottamassa väriä mieleen.  Aina ei näin värikästä ole.  Kun mieli on matalalla tulevan talven suhteen, kannattaa lähteä ulos puutarhaan ja lenkille.  Kesän kukat on jo poistettu, luonto antaa kaikkien värien loistaa.  Muutama vapaapäivä värikkäässä luonnossa antoi taas voimia jatkaa talvea kohti.


Omanamarjapensaan marjat ovat kuin pieniä joulupalloja.  Niistä eivät linnut pidä.  Saan niistä paljon silmäniloa.  Minulle ei ole selvinnyt ovatko ne myrkyllisiä vai pahanmakuisia.  Linnut kuitenkin tuntuvat tietävän mitä syövät.  Kaiken ei tarvitse olla tarpeellisia tai terveellisiä.  Riittää kun ne ovat kauniita.


Mongolianvaahtera on ylivoimaisesti herkullisemman punaisin meidän mökkipihassa.  Se on vähän kärsinyt kuivista kesistä ja lehtiä ei ole niin paljon kuin aiemmin.  Toivon sen toipuvan ja antavan minulle vielä monta värikästä syksyä.


Peltojen vieriltä ja rannoilta löytyy taas enemmän keltaista väriä.  Sekin on kaunista.  Ihan kirkkaankeltaisesta en pidä, mutta luonnon keltainen onkin ruskaisempaa.


Järven tyyni pinta antaa peilikuvana kaiken värin tuplana.  Meillä ei ole järvenrantamökkiä.  Rannalle pääsee ihailemaan muutenkin.  Kukaan ei kiellä vaikka siellä kävisi istumassa ja ihailemassa päivittäin.



Vastarannan mökkiläinen on jo vetänyt veneen rantaan.  Se on kuin pieni keltainen koppakuoriainen mökin kyljessä.


Tämä maisema on vähän salaperäisen näköinen.  Kuva olisi saanut olla vähän selkeämpi.  Kenties se salaperäisyys tuleekin siitä, kun kuva ei ole liian selvä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Kaappien tavarapaljoudesta irti

Talven puuhia kesää odotellessa