Minua eniten joulukukista miellyttää Amaryllis.  Se voittaa kauneudessa haisevan hyasintin ja prameilevan joulutähden.  Sen kukintaa joutuu välillä odottamaa päiväkausia, mutta kun se aukaisee suoran vartensa päähän kauniin kukkansa, sen huomaa jokainen huoneeseen tulija.  Tämän vuotinen amaryllis on vielä nupullaan, enkä ole ihan varma ehtiikö se avautua jouluksi.   Monena vuonna  olen ostanut vain sipulin ja laittanut itse ruukkuun.  Tänä vuonna ostin valmiiksi istutetun ja nyt jännätään avautuuko vai ei.   Viime vuotisista on kuvia otettu.  Se on aina pakko ikuistaa jälkeen päin ihailtavaksi.  Tässä on parilta viime vuodelta otetut kuvat.  Keli näyttää olevan nytkin samanlainen, ettei mitään erilaista.     Löysin tämän linkin jossa on kauniita amarylliksiä ja niiden hoitoa.  Taidanpa lisätä blogin omaankin listaani. https://vanhantalonikkunallakukkii.wordpress.com/2015/01/09/joulukukat-amarylliksen...

Kirjojen rakastajana rakastan myös puutarhakirjoja.  Niitä tulee useimmiten hankittua hetken mielijohteesta.  Melkein aina alennuskoreista.  En ole koskaan varta vasten mennyt kirjakauppaan tietty kirja mielessäni.  Minulle kertyy kirjoja aika paljon, vaikka yritän vältellä ostamista, kirjoja on muistakin aiheista tietenkin kuin puutarhasta.  Niitä on hauska selailla näin talvisin, kun suunnittelee seuraavaa kesää.  Kirjastostakin tulee laahattua kotiin kirja poikineen.   Keittiöpuutarha kirjassa on kauniita kuvia.  Minun kasvipuutarhani ei ole koskaan näyttänyt niin kauniilta.    Rakentaa en osaa mitään, tai minulla ei ole siihen kiinnostusta.  Haen pihan rakennuskirjoista ideoita joita rakentava siippani voisi toteuttaa pyynnöstäni.    Kotipuutarhurin käsikirja taitaa olla katsotuin kirjani.  Siinä on selkeitä ohjeita tavalliselle harrastajalle.  Muutkin Suomessa tai suomalaisille tarkoi...

Tämä vuosi, 2015, on ollut ongelmallinen ja paljon kasveja ja kukkia tuhoutui.  Jotain aina kuitenkin onnistuu, kun paljon tekee.  Erehdysten kautta voittoon.  Puutarhan hoidossa on se hyvä puoli, että seuraavana vuonna voi aloittaa ihan alusta.  Mitään ei ole menetetty jos tänä vuonna ei kasva mitään tai säät eivät ole otolliset kasvattamiselle.   Kokeilevana luonteena tulee kokeiltua sellaisia kasveja, mitä ei ole tarkoitettu Suomen leveyspiirille.  Toiset ovat tarkoitettu lämmitetyille kasvihuoneille tai muhkeille multamaille.  Satakunnan maaperä on kivikkoista ja ohuen mullan peittämää.  Vaatii paljon työtä, että täällä saa jotain kukoistamaan.  Uutta multaa ja paljon ravinteita.     Laittelin tähän videoon muutamia kuvia mökiltä ja rivitalon pihasta.  On niitä onnistumisia tullut minullekin, vaikka aika pienessä mittakaavassa.  Ensi kesänä taas aloitetaan uudella sykkeellä ja tarmolla.   Kuvaamis...

Ensilumi saapui Poriin 21.11.2015.  Paljon valoisampi luonto säihkyy ikkunan takana.  Säätiedotus lupasi lumen pysyvän pari päivää.  Se ei ole pitkä aika.  Lunta ei tällä niin paljon tullut, että olisi tarvinnut lapioon tarttua.   Mukavan näköistä on vielä, ennen kuin muuttuu loskaksi.  kameraan piti tarttua ja kuvata ensimmäiset lumet.    

Lahjaksi saatu piirakkakirja houkutti tarttumaan kauhan varteen,  Yksi ohje on vasta kokeiltu, mutta jatkoa seuraa.  Syksy on muutenkin uuniruokien aikaa.  Miten hyvältä maistuvatkaan padat ja piirakat, laatikot ja paistikastikkeet.  Kasviksia voi käyttää tuoreena ja mukana piirakoiden ja laatikoiden teossa.     Kaalilaatikko on yksi rakkaista laatikkoruuista, josta olen pitänyt lapsesta saakka.    Kaalikaatikko   1 kg kaalia paloitellaan ja keitetään suolatussa vedessä pehmeäksi.  ½ kg jauhelihaa ja yksi sipuli paistetaan pannussa kypsäksi.  Maustetaan mustapippurilla ja suolalla.  Sekoitetaan kaalisilppu, jauheliha ja kourallinen n. 1 dl puuroriisiä.  Pieneen vesitilkkaan liotettu lihaliemikuutio tai vastaava määrä suolaa sekä iso ruokalusikallinen meiramia.  7-8 dl maitoa ja kananmuna.  Paistetaan alle 200 asteen lämmössä 2,5 tuntia.     Laatikon voi pakastaa.  Kaalil...

On silloin tällöin mukava kierrellä kirpputorilla.  Useimmiten sieltä ei löydä mitään mukavaa.  Hinnat ovat turhan kalliita kirpparitavaroiksi.  Tänään sattui kumpikin kohdalleen.  Ehkä en näitäkään tavaroita olisi tarvinnut, mutta oli ihan pakko ostaa.  Myyjä halusi päästä eroon vanhoista tyynyliinoista, pitseillä koristelluista ja pitsiliinoista.  Mukaan tuli vielä kaksi isoa pöytäliinaa ja pari pienempää.  Kaikki tämä kaksi euroa.  Siinä oli hinta kohdallaan.     Minä näin jo sieluni silmin, miten levitän jouluksi valkean liinan keittiön pöydälle jouluna.  Jotain muuta väriä lisäksi.  Kaikki eivät arvosta vanhaa kauneutta tekstiileissä.  Tyynyliinoja en laita nukkumatyynyihin vaan koristetyynyihin.  Joku on nähnyt paljon vaivaa tehdäkseen jotain kaunista.  Ne vaativat esillä olemista, eivät hyllyn perukoille laittamista.   En ole hyvä käsitöissä, mutta arvostan muiden tekemiä töitä.  Kai...

Puhelin on aina mukana kävellessä ja sillä on mukava napsia ohimeno-kuvia.  Ei niin laadukkaita, mutta lenkin jälkeen niitä on kiva katsella.  Toki puhelinten bikselit ovat suurentuneet ja niillä saa jo aika kivoja muistoja.  Instagramiakin olen muutaman kuvan verran opetellut.  Kuvien laatu ei olekaan siinä kaikkein tärkeintä vaan nopeus ja yllätyksellisyys.  Usein ei ole kameraa mukana, eikä aina kehtaa sitä ottaa esiin.  Nykyisin on niin tavallista, että kaikilla on puhelin kädessä ja sillä voi napsaista kuvan tuosta noin vaan, ilman suunnitelmaa.  Kukaan ei oletakaan, että kuvat säväyttäisivät laadullaan.  Nämä kuvat eivät ole kyllä kovin yllätyksellisiäkään, mutta aina voi oppia.  Luvian kirkko sattui tähän kuvaan.   Työpaikan seinältä bongattu perhonen.  Taidetta puusta. Kuntolenkillä pakkasen aikaan aamulla.  Maaseudun peltomaisemaa