Siirry pääsisältöön

Säilönnässä mustikka

Pariin vuoteen ei ole ollut tarpeeksi mustikoita hillon tekoon.  Tokihan marjoja on voinut ostaa, mutta se ei sovi ajattelu - ja toimintatapoihini.  Halvemmaksi se tulee, kun itse poimii mustikat hilloon.  Jos 5 litraa mustikoita keittää hilloksi, niin se on jo hyvä määrä talveksi.  Vähän enemmän keitin.  Uhkasi jo purkit loppua.


Tein yhden kerran sen virheen, että keitin ne tavallisen sokerin kanssa, pelkkää lientähän siitä tuli.  Olisi pitänyt keittää niin kauan, että neste olisi vähän haihtunut.  Nyt keitin hillosokerilla.  Hillosta tulee jo niin tanakkaa, että sitä voi laittaa kääretorttuunki, eikä se imeydy tortun sisälle.  Tietysti hilloa voi jämäköittää perunajauhoilla, kuten itse teen pakastemustikoiden kanssa.  Mustikka on metsän lahja ihmisille.

Marjayrityksillä on vähän hätä kädessä jos eivät saa thaimaalaisia marjanpoimijoita.  Nyt olisi suomalaisilla hyvät apajat itse lähteä metsään.  Mitään kevyttä työtä se ei ole.  En yhtään kadehdi niitä jotka poimivat myös myytäväksi.  Kyllä siinä saa lujan päivätyön tehdä.  Jos sattuu vielä lämmin päivä, kuten minulla.

Mustikka on terveysarvoltaan hyvää tasoa.  Omassa makuaistimuksessa se jää silti toiseksi villivadelmalle.    Vadelmat syön sellaisenaan tai jugurtin kanssa, vadelmahillo häviää taas sitten mustikkahillolle.  

Marjanpoiminnan lomassa ihailin nelivyöjäärää, joka huilasi vesitynnyrin pinnalla.  En ihan heti nimeä tiennyt, piti tiedustella.

Nelivyöjäärä


Vadelmat eivät ole täälläpäin vielä kypsyneet.  Se on hyvä säilönnän kannalta, että marjat kypsyvät eri aikaan.  Järjestyksessä: mansikka, mustikka, vadelmat ja puolukka.  Viinimarjat ja omenat jossain väleissä.
Tänä vuonna en keitä mehua ollenkaan.  Viinimarjapensaat antavat satoa niukasti.  Pensaat ovat jo niin vanhoja, että ne pitäisi uusia.  En ole istuttanut yhtään punaista viinimarjapensaasta.  Nämä mökillä olevat ovat 50-70 vuotta vanhoja ja vielä aika köyhässä maassa.  Kenties ne olisi syytä uusia.
Puutarhassa tapahtuu koko ajan.  Istutin tomaatintaimen taivasalle ja terttuja alkoi ilmestyä.  Tiedä sitten ehtivätkö kypsäksi.


 Iloinen yllätys oli siemenistä istutettu pioniunikko.  Kukat ovat monenvärisiä ja kauniita.  Terälehdet eivät pysy kauaa vaan paljastavat unikkomökkylän.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen