Luonto hiljenee muuttolinnuista vähitellen. Nopeammat ovat jo lähteneet. Viimeisimpänä tässä pihassa sinnitteli harmaasieppo, joka ruokki poikastaan ympäri pihaa sen jälkeen kun oli saanut pennut lähtemään pesästä.
Tällä kertaa pesintäpaikkana oli lauta mökin nurkalla, joka on joskus laitettu siihen pääskysiä varten. Siinä yhtenä kesänä pesikin pääskynen. Tässä ollaan vielä viemässä ruokaa pesään.
Poikanen opetteli lentämään pieniä matkoja. Pääsin kuvaamaan lähelle. En häirinnyt muuten. Poikaset ovat vaarassa joutua isompien lintujen ja oravien ruuaksi. Se on luonnon laki, eikä sitä voi ihminen muuttaa. Poikaset ovat niin säälittäviä räpistellessään eteenpäin. En ole ihan varma oliko poikasia vain yksi vai oliko niitä useampi. Välillä poikanen pääsi lentämään korkeammalle.
Tässä kuvassa poikanen on päässyt lentämään ovikatoksen päälle tähtikoristeen alle. Mukava poikasta oli seurata.
Toinen lintulaji, joka on pesinyt mökin pihassa on käenpiika, joka piipittää keväällä ärsyttävyyteen saakka. Käenpiika hiljenee, kun pesintä on käynnissä. Sitä en päässyt kovin lähelle. Se vahtii pesäänsä pöntössä ja lennähtää karkuun, kun menee lähelle.
Suomen luonto olisi paljon tyhjempi ilman muuttolintuja. Ne kärsivät paljon muutoista. Ainakin ne lajit, jotka lentävät Afrikasta saakka. Muuttomatkat ovat niitä luonnon kummallisuuksia, jotka kuuluvat lintujen elämään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.